1.10.2017

Kangastus 38 - Kansallisteatteri




Kangastus 38 on Kjell Westön samannimiseen romaaniin perustuva näytelmä Kansallisteatterissa. Siinä liikutaan 30-luvun Helsingissä, jossa fasismi ottaa hiljalleen jalansijaa kaupungista. Rouva Wiik on vaikeassa tilanteessa ja lavalla käydään läpi suuria, patoutuneita tunteita.

Kjell Westön tarina on sävyltään hienojakoinen, synkän kaunis ja hahmoiltaan rikas. Nämä elementit ovat Mikaela Hasánin ohjauksessa ja Michael Baranin dramatisoinnissa siirtyneet lavalle, jossa etenkin Paula Lehtosen videosuunnittelu viimeistelee tunnelman. Seinille heijastuu vanhoja Helsingin karttoja, kuvia historiallisista tapahtumista ja funktionalismille tunnusomaista arkkitehtuuria.

Varatuomari Claes Thune (Timo Tuominen) järjestää toimistollaan niin sanottua keskiviikkokerhoa, jossa kokoontuvat tämän ystävät Robi, Zorro, Polle ja Jogi (Antti Pääkkönen, Esa-Matti Long, Petri Liski ja Kristo Salminen). Toverit keskustelevat politiikasta ja kulttuurista, mutta viinaksillakin on tärkeä rooli illassa.

Kuva: Mitro Härkönen

Taustalla toimistolla häärii rouva Wiik, jonka ajatukset myllertävät miesten puhuessa. Menneisyys vyöryy päälle ja Wiikin persoona jakautuu moneen eri aikaan. Lavalla jopa kirjaimellisesti ja Wiikin hahmoa esittää samanaikaisesti sekä Noora Dadu, Edith Holmström että Cécile Orblin.

Kuvassa Cécile Orblin, Edith Holmström ja Noora Dadu. Kuvaaja Mitro Härkönen.

Nämä kolme näyttelijää toimivat yhdessä saumattomasti. Näen lavalla kolme hahmoa, mutta koen vain yhden. Kun naiset asettuvat riviin ja laittavat kenkänsä jalkaan, yksinkertaisesta tapahtumasta muodostuu kauniin symbioottinen hetki. Jokainen on oma persoonansa, mutta saman henkilön eri puolia.

Kuva: Mitro Härkönen

Kangastus 38 peilailee hyvin tiettyä aikaa historiassa. Sisällissodan jälkeen tunnettiin tietyissä piireissä pelkoa ja vihaa kommunismia kohtaan, joka johti usein radikalisoitumiseen ja anti-kommunistisiin liittymiin. Nousevan fasismin varjossa koettiin myös valopilkkuja iskelmän kulta-ajan nousussa ja olympiastadionin avajaisissa ja nämä tuovat näytelmään kaivattua lämmintä nostalgian tuntua.

Olympiastadionin avajaisissa koettiin kuitenkin myös skandaali kun suomenjuutalaisen Abraham Tokazierin voitto 100 metrin juoksussa ilmoitettiinkin neljänneksi sijaksi. Näytelmässä tämä oikeusmurha oli osa Kristo Salmisen näyttelemän Jogin tarinaa.

Myös naisten vankileirien olot nostetaan näytelmässä esiin ja etenkin Noora Dadun koskettava kohtaus leirillä tuo historian eläväksi. Tämä näytelmä on muistutus lähihistoriastamme ja on helppo myös tulkita varoitukseksi nykyisyydelle. Mustat varjot nousevat taas ja historia on hyvä paikka katsoa mitä seurauksia tällä voi olla.

Kuva: Mitro Härkönen

Kangastus 38 (Hägring 38) on nähtävillä nyt Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Lisätietoja esityksestä ja lipuista löydät täältä. Erityismaininnan ansaitsee näytelmän käsiohjelma, johon suosittelen tutustumaan. Se avaa harvinaisen hyvin näytelmän historiallisia taustoja ja esimerkiksi Oula Silvennoisen kirjoitus Fasismin ja kommunismin varjossa: 1930-luvun voimavirtoja, on yksin lukemisen arvoinen.


ROOLEISSA Noora Dadu, Edith Holmström, Petri Liski, Esa-Matti Long, Cécile Orblin, Antti Pääkkönen, Kristo Salminen ja Timo Tuominen
OHJAUS Mikaela Hasán

SUOMENNOS Liisa Ryömä

DRAMATISOINTI Michael Baran yhteistyössä Mikaela Hasánin kanssa
LAVASTUS Katri Rentto
PUKUSUUNNITTELU Anna Sinkkonen
TUNNUSMUSIIKKI Markus Fagerudd
VALOSUUNNITTELU Ville Toikka
ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila
VIDEOSUUNNITTELU Paula Lehtonen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Laura Sgureva

Ensimmäinen kuva: Mitro Härkönen
Esitys nähty medialipulla


1 kommentti:

  1. Niin hieno, sekä tarina että toteutus. Intensiteetti mykisti. Kolmen näyttelijän tiimi toimii upeasti yhtenä naisena. Herkkua, ja sisällöltään ajatonta.

    VastaaPoista