28.8.2015

Helsingin sarjakuvafestivaalit 2015


© Helsingin sarjakuvafestivaalit, Petteri Tikkanen


Piipahdin Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla tänään. Tällä kertaa ei ollut omaa lehteä myytävänä tai minkäänlaisia suunnitelmia ohjelman suhteen. Kävin vain tunnustelemassa paikan henkeä ja pakenin festivaalitentan sisälle sadetta. Itse festivaali ei ollut vielä alkanut, mutta onneksi näytän niin sarjisnörtiltä, että minut varmaan oletettiin henkilökunnaksi ja pääsin rauhassa tutustumaan pöytien tarjontaan.

Tunnelma oli jotenkin lämmin. Ihmiset kirjaimellisesti pakenivat ulkomaailmaa sateelta sarjakuvien maailmaan ja kaikilla tuntui olevan melko kiireetöntä ja hauskaa. Kahvi oli vahvaa ja hyvää ja sain juoda sen kaikessa rauhassa seuraten erilaisten pöytien kasaamista festivaalikuntoon.

Ihmisiä valui pikkuhiljaa sisään ja ohjelmaa viriteltiin käyntiin. Ruokakojusta alkoi leijua mahtavia tuoksuja. Emmi Valveen kuulin jonkin palkinnon voittavan, mutta itse taiteilijaa en nähnyt. Paljon mielenkiintoista katseenvangitsijaa tuli pöydissä vastaan. Mielenkiintoisia uusia sarjistuttavuuksia, joita on liian lukuisia siihen, että alkaisin niistä listaa väsäämään. Mitään en edes ostanut.


 

Pohdin miten verrattain pientä sarjakuvan kenttä Suomessa on. Sarjakuvat muuttuvat, mutta tekijät tuntuvat olevan aina vain tuttuja. Toki sieltä tulokkaitakin aina löytyy, mutta on häkellyttävää miten helppo on tunnistaa ne suomalaisen pienkustannuksen vakionimet, vaikka suomalainen sarjakuva on hävettävän pienelle huomiolle itselläni jäänyt.

Samoin suomalainen sarjakuva ja suomalainen sarjakuvafestivaali tuntuu olevan jotain, mikä kuuluu automaattisesti hienon taiteen kenttään. Enää ei kuule kenenkään julistavan kuinka "sarjakuvakin on taidetta", vaan tämä on eräänlainen itsestäänselvyys. Tottakai se on taidetta.


Mutta onko kaiken oltava edes sarjisfestivaaleilla mitattavissa taiteen mittareilla? Todella populaarikulttuuriin kuuluvien Marvelin ja DC:n supersankarit olivat festareilla melko sivuroolissa verraten stereotyyppiseen kuvaan "sarjisnörteistä". Yhtäkään Spidermania tai Wonder Womania ei todellakaan odottaisi näillä festareilla vastaan kävelevän. Tänne jos pukeutuisi, niin joku kysyisi oletko cosplayn harrastaja. "En, vaan Batman."



En voi suomalaista sarjakuvakulttuuria varsinaisesta nurkkakuntaisuudesta syyttää. Maailma on pieni, mutta avoin kaikille. On hienoa, että sarjakuva hyväksytään taiteena, mutta taide voi löytää muotoja myös populaarimman maailman myötä. Sarjakuva on sekä taidetta että todella kaupallista supersankarihöttöä ja näiden kahden maailman ei tarvitse olla vihollisia keskenään. Olisi hienoa jos Suomenkin kokoisessa maassa voisi ihastella vaikka Sideshown patsaita ja Tiitu Takalon sarjiksia vierekkäin.




Messut jatkuvat vielä viikonlopun 28. - 30. elokuuta 2015. Törkeen kiva tapahtuma, joka on jatkunut jo kolme vuosikymmentä. Mene paikalle jos pääset. Lasipalatsilla. Iso teltta. Hankala missata.






Täältä voit lukea juttuni Porvoon Sarjisfestareilta vuoden alusta.


2 kommenttia:

  1. Jooh, joskus ovat joskus valittaneet että huomattava osa näistä sarjakuvatouhuista on vähän turhankin taidepainotteisia (itse ehkä pahoittelisin lähinnä sitä että painotus on vahvasti kuvataidepuolella, kirjoittaminen ja kerronta ovat jääneet turhan usein "kiva jos sellaista on"-tasolle)

    VastaaPoista
  2. Paha minunkaan on sanoa kun olen vain kaikenlaista lukeva väliinputoaja ja en tunne enää kuuluvani "sarjisskeneen" (enkä tyylistäni huolimatta mangaskeneen joten en tunne sitäkään puolta), ja itse sarjakuvantekijänä on paha sanoa asioista mitään ilman että se kuulostaa joko lukijoiden syyttelyltä tai omaan pussiin pelaamiselta... mutta näin melkein ulkopuolisen silmin on jonkun verran tuntunut siltä että myös mainstreamia voitaisiin arvostaa ja tehdä enemmän. Jos pääpaino on mahdollisimman originaalissa taidesarjakuvassa, kaikki "ei-originaali" - eli usein mainstream - jää nousematta. Nämä kaksi eivät tosiaan sulje toisiaan pois, kuten eivät myöskään käsitteet taide ja viihde...

    Tiedä sitten, ehkä vain kuvittelen. Kyllähän sitä aika paljon luetaan kaikenlaista, mutta silti skenen yleisilme on aika yksipuolinen?

    VastaaPoista