31.8.2015

Freddy Kruegerin iskä 1939 - 2015






Ollessani ala-asteella kulttuurinen makuni oli hieman... erilainen. Minuakin kiinnostivat mutantti kilpikonnat, Tähtien Sota ja muut ikäisteni suosikit, mutta koulun jälkeen pyöräilin usein paikalliseen divariin jonne tuli aina silloin tällöin Fangoria-lehtiä, yöjuttuja ja muuta "kahden pennin kauhua". Erilaisia kauhuleffoja hankin käsiini vaikka mitä ihmeellisiä reittejä. Siihen aikaan tiettyjä leffoja ei saanut Suomeen tuoda lainkaan, joten yhden pölyisen VHS-kasetin saamiseksi saattoi joutua tekemään paljon salapoliisityötä. Mikään ei tullut helpolla ja ehkä siksi niitä kokemuksia arvostaakin näin jälkeenpäin aivan eri tavalla.



Suurin sankareistani oli Freddy Krueger. Tämän palaneet kasvot tuudittivat minut joka ilta uneen seinälläni roikkuneesta julisteesta käsin ja yritykset luoda omin käsin Freddyn veitsikäsi saavutti välillä koomisiakin mittasuhteita. Sarjakuvani "Teddy Krueger", unimaailman murhaava nallekarhu, oli nautinnollista piirtää ja järkytti syvästi vanhempiani.

Nightmare on Elm Street-elokuvat, joissa Freddy esiintyy, tuli katsottua useaan kertaan. Erityisesti sarjan neljäs osa, jonka ohjasi Renny Harlin, iski tajuntaani vahvasti vaikka näin jälkikäteen ajateltuna olihan se aika surkuhupaisakin aika ajoin. Mutta ajatelkaa miten cool vaikka tämä karatekohtaus oli aikoinaan:






Kuva: Wes Cravenin Twitter-tili
Freddyn "isä" Wes Craven menehtyi tänään aivosyöpään.

Ei ole ollenkaan liioiteltua sanoa, että siinä lähti todellinen kauhun klassikkotehdas. The Last House on the Left, Swamp Thing, The People Under the Stairs ja yksi suosikeistani: Shocker. Näitä leffoja on tullut katseltua paljon ja ne ovat antaneet selkeästi suuntaa myös uusille tarinankertojille. Tämä mies tulee varmasti saamaan paljon huomiota myös seuraavan vuoden aikana ja uskon, että Craven-leffat nousevat taas uuden sukupolven nähtäville.

Minulle Cravenin nimi tulee aina yhdistymään Freddyyn ja sitä kautta lapsuuteen. Vaikka väkivalta on jotain mitä en todellisuudessa ihannoi, oli Kruegerin olemuksessa jotain niin kuolematonta, että se jäi vaikuttamaan aikuisikään asti siinä miten suhtaudun tarinoihin ylipäätänsä.

Kiitokset siis kaikesta Wes ja nähdään painajaisissa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti