Alituiseen kuulee
puhuttavan kuinka se ja se media on kuolemassa. E-kirjat syövät kirjat,
tabletit sanomalehdet ja internet television. Lopulta nämä ovat jokainen osaltaan vain
välineitä. Se mikä näiden taustalla jää elämään ovat tarinat. Kirjallisuus,
elokuvat, sarjakuvat ja muu media on loppujen lopuksi yhtä alustaa ihmisten
halulle kertoa ja kuunnella erilaisia tarinoita. Kirjoista on jopa sanottu tulleen ongelmajätettä, mutta tällöin ei nähdä kirjoja muuta kuin silkkoina esineinä ja niiden arvo ei missään nimessä ole esineellinen.
Lopulta jää ihmisten
vastuulle pitää tarinat elossa. Lukekaa lapsillenne, lukekaa itse ja muistakaa
mihin alunperin ihastuitte tarinoissa. Mediat tulevat ja menevät, mutta
kertomukset säilyvät. Jos lapset katsovatkin elokuvia mieluummin kuin lukevat
kirjoja, niin oppivat nämä kuitenkin siinä samalla tarinoiden kieltä. Tie
kirjoille on näin ainakin avattu.
Nuorten poikien
lukemattomuus nähdään ongelmana. "Ne vain pelaavat mieluummin
videopelejä", sanotaan. Ehkä onkin näin, mutta se mielikuva
tyhjäkatseisesta jätkästä Tetriksen äärellä täytyy ainakin hylätä. Nykyaikaiset
pelit kiinnostavat, koska ne ovat usein alusta loppuun asti mietittyä tarinaa,
johon lapset voivat aidosti samaistua. Samalla tavalla kuin elokuvan
kerronnallisuus, myös pelit voivat toimia porttina syvempiinkin tarinoihin ja
eri medioihin sekä nykypäivänä uudenlaisiin sosiaalisiin maailmoihin.
Kaupallissuus
kuitenkin hallitsee tarinoitakin. Se mitä luemme, kuuntelemme ja katsomme on
yhä enemmän muutamien isojen yhtiöiden hallitsemaa. Tämä on jotenkin ironista
sillä tarinoiden kuuluisi olla nimenomaan pakopaikka kaikesta hallinnasta. Hyvä
uutinen on, että kukaan ei pakota hyväksymään valmiiksi laadittuja polkuja
tarinoiden suhteen. Klassikot eivät kuole noin vain ja luovuus synnyttää koko
ajan uutta. Medialukutaidon merkitys kasvaa koko ajan ja jo lapsille olisi hyvä selvittää miten mainonta ja uutiset rakentavat todellisuutta.
Kulttuurin voima
piilee ihmisten halussa oivalluksiin. Tämä yksinkertainen seikka tulee pitämään
tarinat elossa ja voimakkaampana kuin silkan median. Tahto tehdä ja kokea uutta
ylittää kaupallisen tarjonnan ja toimii moottorina myös omaehtoiselle
kulttuurille. Olen siis optimistinen. Muutokset mediassa ovat voimaa, joka
synnyttää vastavoimaa. Kulttuuri itsessään synnyttää aina jotain uutta eikä
tarinoilla näin ole ikinä päätepistettä.
Nimenomaan. Moni klassikkokin ilmestyi aikanaan ensin lehdissä jatkokertomuksina. Hyvät tarinat säilyvät.
VastaaPoista