Vesitanssija on Ta-Nehisi Coatesin palkittu romaani, jossa orjuuden aikaisia vapausliikkeen tapahtumia Yhdysavalloissa käsitellään maagisia elementtejä sisältävässä tarinassa.
Ta-Nehisi Coates on kirjoittaja, journalisti ja muun muassa National Book Awardin voittaja, joka on vahvasti ottanut osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä on tunnettu myös työstään Black Panther ja Captain America -sarjakuvien kirjoittajana.
Vesitanssija on Coatesin ensimmäinen fiktiivinen teoss. Tämän aiemmat kirjat ovat The Beautiful Struggle, Between the World and Me, ja We Were Eight Years in Power: An American Tragedy.
 |
| Ta-Nehisi Coates. Kuva: Gabriella Demczuk |
Vesitanssija (The Water Dancer) kertoo nuoresta Hiram Walkerista, orjasta, joka työskentelee Virginialaisella tupakkaplantaasilla ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa. Tuota aikaa leimasi suuri talouskasvu, joka revittiin orjien työstä ja Coatesin kirja kuvaa tätä kaikkea taitavasti kirjoittaen ja tuoden ajan ristiriitaisuuden inhimillisellä tasolla esiin.
"They knew our names and they knew our parents. But they did not know us, because not knowing was essential to their power. To sell a child right from under his mother, you must know that mother only in the thinnest way possible. To strip a man down, condemn him to be beaten, flayed alive, then anointed with salt water, you cannot feel him the way you feel your own. You cannot see yourself in him, lest your hand be stayed, and your hand must never be stayed, because the moment it is, the Tasked will see that you see them, and thus see yourself. In that moment of profound understanding, you are all done, because you cannot rule as is needed."
Vesitanssija kuvaa historian tapahtumia tarkasti ja Coates onkin tutkinut aihetta kauan. Tähän tarkkuuteen ja paikoin raastavaan kärsimyksen kuvaukseen yhdistyy kuitenkin Coatesin selkeä rakkaus supersankareita kohtaan ja Hiramin hahmo omaa kykyjä, joita muilla ihmisillä ei ole.
Hiramin muisti on poikkeuksellinen, mutta muistot omasta äidistä ovat hataria. Tämän isä on valkoinen plantaasin omistaja, mutta se ei tuo Hiramille poikkeuksia tämän ihmisarvoon. Tila on jaettu orjiin ja omistajiin ja luokat on jaettu nimillä The Tasked ja The Quality. Ennestään tasapainotonta asetelmaa korostetaan muutenkin monin keinoin kirjassa.
Hiramin valkoinen veli kuolee onnettomuudessa, jossa nämä molemmat joutuvat veden varaan. Hiram ei kykene pelastamaan veljeään ja tämän omakin pelastuminen on kiinni vain mystisistä voimista, jotka tuntuvat aktivoituvan juuri hädän hetkellä. Muisto äidistäkin ilmestyy viimein mieleen.
Seuraa paikoin uskomaton tarina, jossa vilahtelevat maanalainen taistelu orjuutta vastaan, oman identiteetin merkitys, hyvän ja pahan tarkastelu ja muistojen tärkeys. Unohtaminen on todellista orjuutta Hiramille, Coates kirjoittaa. Unohtaminen olisi kuolemaa.
"But knowing now the awesome power of memory, how it can open a blue door from one world to another, how it can move us from mountains to meadows, from green woods to fields caked in snow, knowing now that memory can fold the land like cloth, and knowing, too, how I had pushed my memory of her into the “down there” of my mind, how I forgot, but did not forget, I know now that this story, this Conduction, had to begin there on that fantastic bridge between the land of the living and the land of the lost."
Vesitanssijaa lukiessa tuli usein mieleen McBriden The Good Lord Bird, josta kirjoitin täällä. Molemmissa kirjoissa on vankka historiallinen pohja ja sen päällä vauhdikas ja säkenöivä tarina vahvoilla hahmoilla. Jopa tietynlainen sarjakuvamaisuus yhdistää molempia kirjoja.
On hienoa, että erityisesti osana Keltaista kirjastoa tämä kirja tulee varmasti saavuttamaan laajan suomalaisyleisön ja ehkä osaltaan monipuolistaa meidän monien lukulistoja. Orjuus on aihe, joka ansaitsee monipuolisen käsittelyn myös kaunokirjallisuuden saralla ja juuri tarinat auttavat meitä muistamaan ja ehkä myös ymmärtämään joitain niitä rakenteita, joita eriarvoisuus tuottaa.
"Blessed, for we do not bear the weight of pretending pure. I will say that is has taken some time for me to get that. Had to lose some folk and truly understand what that loss mean. But having been down, and having seen my share of those who are up, I tell you, Robert Ross, I would live down here among my losses, among the muck and mess of it, before I would ever live among those who are in their own kind of muck, but are so blinded by it they fancy it pure. Ain't no pure, Robert. Ain't no clean."
Ta-Nehisi Coates, 2020, Vesitanssija, Tammi
*mainoslinkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti