tiistai 24. syyskuuta 2019

Yuval Noah Hararin Sapiens Kansallisteatterissa


Sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen

Yuval Noah Harari kirjoitti kirjan Sapiens. Ihmisen lyhyt historia, joka nousi myyntilistojen kärkeen. Yksittäinen kertomus ihmisen koko historiasta selkeästi kiinnostaa lajiamme ja Minna Leino uskalsi tarttua tarinaan ja tiivistää sen yhdeksi näytelmäksi Kansallisteatterin lavalle.

Sapiens kirjana on itsessään hyvin tiivis paketti, jonka tarkat havainnot ovat lajissaan hengästyttäviä. Se tosiaan antaa konkreettisen kuvan lajimme historiasta vaikka tehtävä kuulostaakiin jokseenkin mahtipontiselta.



Harari aloittaa 100 000 vuoden takaa kun maapallolla asui ainakin kuusi ihmislajia. Tämä purkaa monia vallitsevia käsityksiä lajimme kehityksestä ja näytelmä tarttuu kiitettävällä vauhdilla kirjan keskeisimpiin kohtiin.

Hararin kirjaan suosittelen tarttumaan, koska sitä faktaa tulee todella paljon. Maanviljelys on isossa osassa ja Harari toteaakin sen muuttaneen kaiken. Niin hyvässä kuin pahassa. Vilja kesytti ihmisen, aloimme olemaan yhdessä paikassa, sosiaalisten siteiden merkitys kasvoi ja hiljalleen siirryimme moderneja yhteiskuntia kohden. Samalla kuitenkin ylimääräinen ruoka mahdollisti selkeiden luokkien synnyn ja väestön valtavan kasvun.

Sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen

Eräänä mielenkiintoisena pointtina kirjassa pidän sitä, että se purkaa kuvaa luonnon kanssa harmoniassa eläneestä ihmisestä. Ei ole ollut aikaa, jolloin ihminen ei olisi järjestelmällisesti tuhonnut kaikkea ympäriltään. Luonnon kanssa harmoniassa eläminen ei ole ollut ihmiselle luonnollista ja unelmoimme historiasta, jota ei ole ikinä ollut olemassa.

Uskomme myös moneen muuhun asiaan, jota ei ole olemassa. Ihminen erottuukin muista lajeista juuri siinä, että voimme kuvitella ja keksiä tarinoita. Kuten sen, jota istuimme Kansallisteatterissa katsomassa, mutta myös jumalat, rahan ja tuhottoman määrän erilaisia ideologiota. Se miten nämä noudattavat sosiaalisen rakentumisen lakeja, jää meiltä usein kollektiiviseen sokeaan pisteeseen tajunnassamme.

Tämän kirjan ja näytelmän ehdottomasti tärkein anti on, että ne edes yrittävät tehdä noita rakenteita läpinäkyvämmäksi.

Sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen

W A U H A U S-ryhmä (ohjaaja Anni Klein, koreografi Jarkko Partanen, äänisuunnittelijat Heidi Soidinsalo ja Jussi Matikainen ja lavastaja Samuli Laine) laittaa vahvan jälkensä näytelmään. Minna Leino taas on eräs lemppareistani teatterin alalla. Lopputulos on visuaalisesti mielenkiintoinen. Liikuteltavat palaset toimivat sulavasti näytelmän edetessä ja lava muuntuu yksinkertaisesta hyvinkin näyttävään hetkissä. Seuraamme tavallaan luonnonhistoriallisen museon liikkuvia dioramoja. Ratkaisu on loistava ja etenkin yhden ratkaisevan tekijän ansiosta. Sen ihan huipun kertojaäänen.

Näyttelijät ovat hiljaa koko näytelmän ajan ja ainoa ääni kuuluu kertojalle. Jos tarkoitus kerran on seurata luontodokumenttia, niin tähän on olemassa yksi vaihtoehto: Avaran luonnon selostaja Jarmo Heikkinen! Tämä käy läpi ihmiskunnan historiaa samalla rauhallisella kerronnalla kuin kävisi läpi muurahaiskeon toimintoja.

Sanoin ennen näytelmää, että olisin tyytyväinen  jo siihen jos lavalla vain pidettäisiin Powerpoint-esitelmä Hararin teoksesta. Oikeastaan en ollut kovin kaukana totuudesta. Näin hienoa teatteria, mutta samalla sain sen tunteen, jonka saa kun kuuntelee todella mielenkiintoista luentoa. Nämä eivät olleet mitkään kalvosulkeiset vaan on kuin olisit maailman parhaalla historian tunnilla.

Sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen

Kansallisteatterin näytelmän ja Hararin teoksen suosio on tavallaan hämmentävää. Toki teokset ansaitsevat huomionsa omilla ansioillaan, mutta samalla mietin, että ehkä etsimme laajempaa näkökulmaa historiaamme nyt kun tulevaisuus tuntuu niin lyhyeltä ja ennalta-arvaamattomalta.

Puhutaan antroposeenin ajasta, jossa tulevaisuutta on hankala ennustaa tämän meidän yhden lajin vaikutusten takia. Olemme muokanneet ympäristöä dramaattisesti ja asettaneet lajiamme eriarvoiseen asemaan niin luonnon, eläinten kuin toisiemmekin suhteen. Emme enää vain muutu evoluution mukana vaan aktiivisesti vaikutamme kaikkeen evoluutioon planeetalla. Omamme mukaanlukien.

Näytelmässä kysytään Hararin sanoin, että mitä me lajina seuraavaksi haluamme. Tai oikeastaan mitä me haluamme haluta.

Sapiens. Kuva: Katri Naukkarinen

Lisätietoa esityksestä löydät Kansallisteatterin sivuilta täällä ja kirjasta Bazar -kustannuksen sivuilta täällä. Tätä teosta voi suositella laajasti. Se puhuttelee varmasti myös ihmisiä, joita ei ehkä muuten teatteri niin kiinnosta. Ainakin jos luontodokumentit ja nippelitieto koukuttavat, niin Kansallisteatteri apinan korttelissa on nyt oikea osoite.


Yuval Noah Harari, 2016, Sapiens. Ihmisen lyhyt historia, Bazar
Kertoja Jarmo Heikkinen Näyttämöllä Hanna Ahti, Iida Kuningas, Aksinja Lommi, Markku Maalismaa, Karin Pacius, Ilja Peltonen, Heikki Pitkänen, Johannes Purovaara, Antti Pääkkönen, Juha Varis Ohjaus ja koreografia Anni Klein ja Jarkko PartanenSovitus ja esityksen käsikirjoitus Minna Leino Alkuperäisteoksen suomennos Jaana Iso-Markku Lavastus Samuli Laine Pukusuunnittelu Laura Haapakangas Valosuunnittelu Jani-Matti Salo Alkuperäisen musiikin sävellys Tomi Pekkola ja Jussi Matikainen Äänisuunnittelu Heidi Soidinsalo ja Jussi Matikainen Naamioinnin suunnittelu Minttu Minkkinen Naamioiden ja tarpeiston suunnittelu Sanna Sucksdorff Englanninkielinen tekstitys Kayleigh TöyräYhteistyössä Kansallisteatteri, W A U H A U S ja Zodiak ‒ Uuden tanssin keskus



Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.