maanantai 30. syyskuuta 2019

Pienet ketut - Helsingin kaupunginteatteri


Helsingin Kaupunginteatteri – Seppo Halttunen, Sari Siikander, Elviira Kujala – Kuva © Tapio Vanhatalo

Pienet ketut on Lillian Hellmanin näytelmä vuodelta 1939. Helsingin kaupunginteatteri tarttui klassikkoon ja ilahduttavasti säilyttää sen vanhanaikaisen tunnelman ja tarjoaa perinteistä teatteria ilman sen kummempia kikkailuja.


Olen joskus kuvaillut lempigenreäni kirjallisuudessa sellaiseksi missä viime vuosisadan alun, amerikkalaisessa, suuressa olohuoneessa juodaan viskiä ja podetaan eksistentiaalista tuskaa tyylikkään patoutuneesti.

Pienet ketut osuu hienosti tuohon kategoriaan. Hubbardien olohuoneessa Alabamassa tarjoilupöytä on ahkerassa käytössä ja drinkit kädessä puidaan perheasioita kun tajolla olisi pikaista rikastumista ihanan kapitalismin aallokossa.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pienet ketut – Kuvassa Rauno Ahonen, Seppo Halttunen, Paavo Kääriäinen, Linda Zilliacus, Pertti Koivula, Sari Siikander, takana Ursula Salo – Kuva © Tapio Vanhatalo

Tarinassa Chicagolaista bisnesmiestä (Pertti Koivula) kestitään kun veljekset Ben ja Oscar (Seppo Halttunen ja Rauno Ahonen) yrittävät toteuttaa liikeideoitaan. Asiat tuntuvat sujuvan, mutta yksi sijoittaja ei olekaan halukas laittamaan rahojaan likoon. Benin ja Oscarin sisaren Reginan (Sari Siikander) mies Horace (Risto Kaskilahti) on kuolemaa lähestyessä entistä vähemmän kiinnostunut niin maallisista asioista kuin raha. Regina ajautuu juonittelemaan miehensä ja veljiensä välissä ja Siikander tekeekin tässä loistavan roolisuorituksen ahneuden ja juonittelun perikuvana.

Seuraa tragikoominen selkäänpuukottamisen ja häikäilemättömyyden kudos, johon sotketaan perheen lapset Alexandra ja Leo (Elviira Kujala ja Paavo Kääriäinen) sekä poloinen sisäkkö Addiekin (Ursula Salo), jonka hauras olemus toimii samusirkkamaisena moraalin äänenä lavalla.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pienet ketut – Kuvassa Paavo Kääriäinen, Rauno Ahonen, Ursula Salo, Elviira Kujala, Sari Siikander, Linda Zilliacus – Kuva © Tapio Vanhatalo

Kari Heiskasen ohjaus on virkistävän perinteinen ja antaa Hellmanin luokkatietoisen tarinan virrata kaikessa hienostuneisuudessaan, jonka alla kytee tukahdettuja tunteita ja ahneutta. Niin herkullista. Yhdessä olohuoneessa ehtii tapahtumaan paljon ja Elina Kolehmaisen lavastusta ja etenkin puvustusta ehtii ihailemaan monessa kohdin.

Erityisesti näytelmästä jäi mieleen Linda Zilliacus, jonka hahmo Birdie kuvasti jotain puhdasta tarinassa. Zilliacus onnistuu tuomaan lavalle erittäin herkän hahmon, jonka sisäinen palo on sammutettu Hubbardien, ja erityisesti tämän aviomiehen toimesta. Alkoholi tuntuu toimivan ainoana pelastajana musiikin lisäksi ja stereotypioita halaileva hahmo on Zilliacuksen käsissä hämmentävän uskottava. Tämä on sellainen roolisuoritus, joka jää varmasti mieleen kummittelemaan.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pienet ketut – Kuvassa Linda Zilliacus, Elviira Kujala – Kuva © Tapio Vanhatalo

Lisätietoa esityksestä löydät Helsingin kaupunginteatterin sivuilta täällä. Perinteistä teatteria, herkullisella sukudraamalla, jossa drinkkejä kumotaan ja rahaa tehdään vaikka millä hinnalla.



Rooleissa
Rauno Ahonen, Seppo Halttunen, Risto Kaskilahti, Pertti Koivula, Elviira Kujala, Paavo Kääriäinen, Ursula Salo, Sari Siikander, Linda Zilliacus

Suomennos Lauri Sipari
Ohjaus Kari Heiskanen
Lavastus ja puvut Elina Kolehmainen
Valosuunnittelu Kari Leppälä
Äänisuunnittelu Eero Niemi
Naamiointi Aino Hyttinen
Kuvat Henrik Schütt
Esitys nähty medialipulla



Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.