3.9.2019

Pieni merenneito Helsingin kaupunginteatterissa on juuri tarpeeksi disneyhöttöä



Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – Kuvassa Sonja Pajunoja – Kuva © Robert Seger

Pieni merenneito Helsingin kaupunginteatterissa
on ihan jätti! Siis näin tyypin tippuvan laivasta ja joutuvan keskelle merta ja siellä näkyi pinta yläpuolella ja se jumankauta ui siinä mun silmien edessä ja mitä hittoa!?

Pieni merenneito musikaali on varmasti suurimpia spektaakkeleja mitä Suomessa on teatterin lavalla nähty. Siihen on satsattu paljon ja Kaupunginteatterin uusittu lava on nyt hyödynnetty arvoisellaan tavalla. Liput ovat kalliit ja menevät nopeasti, mutta jos vain mahdollista, niin tässä on luvassa todella viihteellinen ilta, jonka suosittelen kokemaan.

Samuel Harjanne on luonut maailman, joka tuntuu välillä enemmän elokuvan katselemiselta kuin näyttämöesitykseltä. Olemme veden alla ja veden päällä ja lukuisissa erilaisissa maisemissa. Kun yleensä toimitaan suhteellisen jäykkien lavasteiden ehdoilla, niin nyt siirrymme paikasta ja tunnelmasta toiseen lähes saumattomasti.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – Kuvassa keskellä Tero Koponen ja Sonja Pajunoja – Kuva © Robert Seger

Näytelmässä "uidaan" ilmassa, taidokkaat nuket elävöittävät lavaa ja äänimaailma on loppuun asti mietitty. Jo valaistus ja videoheijastukset ihan itsessään veisivät katsojan pinnan alle. Voin näyttää tästä kaikesta kuvia, mutta katsomossa on aivan tietynlainen ihmeellisyyden tunne. Miten tuo voi tapahtua ihan livenä?

Nukkeja tekemään on tuotu ihmisiä Star Wars -elokuvien taustajoukoista ja lentotekniikkaan ammattilaisia Broadwaylta. Kaikki on ihan erityisen harkittua. Pirjo-Liisa Majavan puvut, Gunilla Olsson-Karlssonin koreografia ja Peter Ahlqvistin lavastus ovat kaikki askel kohti yhä isompaa teatteria. Vaikka itse arvostan minimalismia lavalla, niin pidän suuresti siitä, että erilaisten esitysten skaala kasvaa aina vain.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – Kuva © Robert Seger

Pieni merenneito Ariel ja Prinssi Erik ovat saaneet niin disneymäisen elinvoimaiset näyttelijät, että edes tämän näytelmän koko ja runsaus ei jätä näiden performanssia varjoonsa. Sonja Pajunoja ja Martti Manninen  omaavat molemmat vahvan ja eleikkään lauluäänen ja niin ilmeikkäät kasvot, että ne muistuttavat välillä animoituja esikuviaan.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – Kuvassa Sonja Pajunoja ja Martti Manninen – Kuva © Robert Seger

Koko laaja ensemble toimii yhteen sekunnin tarkasti ja sitä tuntee vähän ylpeyttä miten tästä pienestä maasta löytyy niin paljon lahjakkaita ammattilaisia täyttämään pienimmätkin roolit. Pärskyn roolissa vuorottelevat lapsinäyttelijät joutuvat todella koville, sillä virheisiin ei tunnu olevan varaa. Näkemäni Valo Eklund sai ainakin itseni ihmettelemään mihin sitä tuli tuon ikäisenä aikansa tuhlattua. Huikea suoritus. Oli niin hienoa bongata myös Sanna Majurin, Raili Raitalan tai Emilia Nymanin kaltaisia monilahjakkuuksia lavalla.

Yrjönä esiintyvä Matti Olavi Ranin veti tasapainoisen ja hauskan roolin Erikin huoltajana, Mikko Vihma oli hieno Kuningas Triton ja Vihman vatsalihakset vetivät myös hienon roolin. Sanna Saarijärvi on saanut paljon ylistystä roolistaan Ursulana, eikä turhaan. Pelkäsin, että Ursula on sellainen hahmo, että sitä ei lavalla pystyisi toistamaan, mutta jotenkin se vain on juuri niin suuri, uhkaava ja tyylikäs kuin pitääkin. Ursulan kätyrit Liero ja Kiero (Antti Timonen ja Paavo Kääriäinen) olivat selkeästi pienimmille katsojille ihan oikeasti pelottaviakin. Tuukka Leppäsen esittämälle Skuutille pieni yleisö taas intoutui jo huutamaan neuvoa, kun tämä ei tuntunut ymmärtävän ettei haarukalla pöyhennetä hiuksia.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – Kuvassa Sanna Saarijärvi – Kuva © Robert Seger

Lopulta musiikki oli se eniten tunteisiin menevä tekijä, joka sitoi kaiken sen visuaalisen ilotulituksen yhteen. Risto Kupiaisen johtama orkesteri venyi moneen ja väitän, että se kaikkien rakastama Under the Sea tulee soimaan päässäni seuraavat noin 48 kuukautta.

Pieni merenneito on tärkeä satu monelle ihmiselle ja ainakin yhtä monelle tärkeä elokuva. Sen tarinaa voi kritisoida tai löytää siitä hienojakin teemoja. Etenkin omalle sukupolvelleni nostalgia Disneyn elokuvaa kohtaan on varmasti juuri nyt huipussaan ja näihin hahmoihin ei edes kykene suhtautumaan arvovapaasti. Nämä ovat jo tuttuja, ystäviä jopa. Tulkintoja musikaalista tulee varmasti olemaan useita. Omani ehkä on nostalgian ja teatterin taian korruptoima, mutta väitän, että se on nyt hyvän teatterin merkki. Minä olin ihan toisessa maailmassa, se oli täynnä laulavia kaloja ja minä pidin siitä.

Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – Kuvassa Martti Manninen, Matti Olavi Ranin, Sonja Pajunoja – Kuva © Robert Seger

Yle uutisoi miten Pieni merenneito ei ollut mitään disneyhöttöä ja Hesarin mukaan se taas oli liian disneyhöttöä. Tämä ehkä kertoo miten monella tapaa esityksen voi kokea. Harjanne puhui ennen ensi-iltaa ylevin sanoin näytelmän teemoista ja sen piilotetuista sanomista. LGBTQ -teemoista, kehokuvasta ja feministisestä otteesta. No toki näitä kaikkia voi lukea näytelmästä halutessaan, mutta en näe niitä tuodun erityisesti pinnalle.

Ehkä se sanoma jäi osittain sinne hötön alle. Mutta onko "disneyhöttö" paha asia? Maija Poppanen, Bambi, Tuhkimo, Kaunotar ja Kulkuri ja ihan erityisesti Pieni merenneito: kaikki mitä upeimmin disneyhöttöä ja ylpeästi sitä. H. C. Andersenin alkuperäinen satu oli tumma ja monisävyinen, mutta tämä musikaali perustuukin juuri Disneyn versioon tuosta tarinasta.

Hötössä ei ole mitään väärää. Me janoamme välillä höttöä. Mielestäni se kannattaakin rakentaa jonkin raa'an ja todellisen varaan, kuten Andersenin katkeran sadun, koska hötön päälle ei voi rakentaa höttöä. Teatteri kykenee antamaan monia eri asioita. Itse halusin tällä kertaa hämmästyä ja viihtyä. "Teatterin taika" on ehkä kulunut ilmaisu, mutta sitä hain ja sitä sain enemmän kuin toivoinkaan. Jopa kirjaimellisesti.

Lisätietoa näytelmästä löydät Helsingin kaupunginteatterin sivuilta täällä. Vähän kadehdin niitä pieniä katsojia, joille tämä on se ensimmäinen kokemus teatterissa.


Helsingin Kaupunginteatteri – Pieni merenneito – ©Disney




Suomennos Reita Lounatvuori, Hanna Kaila

Ohjaus Samuel Harjanne
Kapellimestari Risto Kupiainen
Koreografia Gunilla Olsson-Karsson
Lavastus Peter Ahlqvist
Puvut Pirjo Liiri-Majava
Valosuunnittelu William Iles
Äänisuunnittelu Kai Poutanen
Naamiointi ja kampaukset Milja Mensonen
Videosuunnittelu Toni Haaranen
Nuket Becky Vincett / Stitches and Glue Ltd, Paul Vincett / Stitches and Clue Ltd
Lennätykset James Veitch / Flying by Foy Ltd, Nick Porter / Flying by Foy Ltd
Esityskuvat Robert Seger / Helsingin Kaupunginteatteri
Rooleissa
Sonja Pajunoja, Laura Allonen, Chris Bewsher, Valo Eklund, Sofia Hilli, Jack Johansson, Lenni Kallela, Annamaria Karhulahti, Mikko Kauppila, Jyrki Kasper, Tero Koponen, Paavo Kääriäinen, Juha Jokela, Tuukka Leppänen, Elin Ljungberg, Kai Lähdesmäki, Martti Manninen, Sannan Majuri, Sarah Nedergård, Mikko Nuopponen, Unto Nuora, Peter Nyberg, Emilia Nyman, Sami Paasila, Mikko Paloniemi, Tiina Peltonen, Alek Pérez Lahtinen, Raili Raitala, Matti Olavi Ranin, Sanna Saarijärvi, Suvi Salospohja, Teemu Sytelä, Inka Tiitinen, Antti Timonen, Tuomas Uusitalo, Mikko Vihma, Samuel Vihma. Esitys nähty medialipulla.


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti