torstai 3. tammikuuta 2019

Ultra Bra - sokeana hetkenä




Ultra Bra on niitä yhtyeitä, jotka ovat muovanneet suomalaisen musiikkiskenen karttaa. Monelle jo sukupolvikokemuksena mielletyn yhtyeen tarina on koottu kirjaksi, joka toimii koukuttavana tarinana vaikka ei ikinä olisi kuullut Ultra Bran musiikkia.

Ville Similä ja Mervi Vuorela kirjoittivat vuonna 2015 yhden lemppareistani suomalaisen musiikki-kirjallisuuden saralla ja jo tämän vuoksi halusin tarttua Ultra Bra -kirjaan.

Jos valitaan umpimähkään niin iso joukko ihmisiä, kuin Ultra Bra -yhtye pitää sisällään, niin näiden satunnaisten tyyppien tarinoista luultavasti syntyisi mielenkiintoinen kirja. Ihmiselämä on mielenkiintoista. Nämä kirjan ihmiset kuitenkin muodostivat yhden rakastetuimmista bändeistä Suomessa.


Olin viisitoistavuotias vuonna 1995 kun havahduin tähän ilmiöön, jossa kuulin vahvoja kaikuja niistä taistolaislauluista, joista pidin niin paljon. Nyt Ultra Bra viekin helposti takaisin sinne nuoruuden kesiin ja sydänsuruihin, kuten varmasti monella muullakin ikätoverillani. Laitoin eräs päivä Ultra Bran soimaan kotona ja jälleen kerran tuli se ajatus mieleen, että "tämähän on muuten tosi hyvä bändi". Aina se vain yllättää.

Kirja käy läpi Ultra Bran historiaa Kallion lukiosta alkaen ja itse yllätyin miten sattumanvaraisen oloisesti bändin synty on tapahtunut. Hajanaisten kaveripiirien ja opiskelutovereiden kesken on löytynyt lahjakkaita muusikoita, jotka ovat keksineet perustaa väliaikaisen, pienen projektin. Tuntuu, että suosio on seurannut kuin vahingossa.

Ultra Bran leikkisät lyriikat ja ison orkesterin vauhdikkuus olivat yhdistelmä, joka oli jotain erilaista ja jotain kutkuttavan hauskaa. Tämä yhdistelmä puri etenkin opiskelijoihin ja siihen porukkaan jota voisi ehkä nykyään kutsua vaikka esi-hipstereiksi näin post-hipsterismin aikakaudella.

Pidin erityisesti miten kirjassa pureuduttiin lyriikoiden tekovaiheisiin ja bändin jäsenet itse kertoivat niitä herkullisia pieniä nippelijuttuja bändin taustoista. Jokainen persoona tuli vahvasti esille omana itsenään ja kirjan rakenne oli yksinkertaisen tehokas. Finlandia-ehdokkuus olikin hyvin ansaittu.

Pieniä tarinoita bändin taustalta on aivan liikaa lueteltavaksi. Esimerkiksi Sinä lähdit pois -videota kuvatessa koko Euroopan lentoliikenne Helsinki-Vantaalle kierrätettiin Mäntsälän kautta, että saatiin hyvä kuvakulma ja valo videoon. Siis mitä helvettiä!? Suosittelen tutustumaan itse näihin tarinoihin ja laittamaan Ultra Bran soimaan taustalle sillä onhan se ihan pirun kova bändi.

Jos kaupunki tulvisi,
vesireittejä pääsisi pakoon
Kaupunki tulvisi,
vesireittejä pääsisi pakoon,
vaan minä en ole kala
vaan minä en ole kala


Ville Similä, Mervi Vuorela, 2018, Ultra Bra, sokeana hetkenä, WSOY


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




1 kommentti:

  1. Tämä pitäisi kyllä lukea, kertoohan se eräästä lempibändistäni :)

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.