perjantai 2. marraskuuta 2018

Ateria - KOM-teatteri


Juho Milonoff Valokuva: Patrik Pesonius

Ateria on Kom-teatterin näytelmä, jossa Juho Milonoff ja Niko Saarela kanavoivat koko kipeää maailmaa pikaruokaravintolan työntekijöinä. Tämä on hauskinta maailmantuskaa, jota olen pitkään aikaan todistanut.

Okko Leo on kirjoittanut näytelmän, joka sopii KOM-teatteriin kuin punainen lippu vallankumoukseen. Siinä maailma on tilassa, jossa loputon liukuhihna suoltaa pikaruokaa alati kasvavaan läjään Happy Togetherin sävelten kaikuessa aivan liian pirteänä taustalla. Eriarvoisuus kasvaa kasvamistaan ja tulevaisuudesta haaveilu on etuoikeutettujen ylellisyystuote.

Voiko tästä tilanteesta tehdä komediaa? Ei tästä varmaan voi tehdä muuta kuin komediaa. Todellisuus alkaa olemaan liian absurdia draamalle.

Juho Milonoff ja Niko Saarela Valokuva: Patrik Pesonius

Ateria on hauska näytelmä. Siitä tule vahvasti mieleen Kevin Smithin kulttielokuva Clerks ja onkin kuin Clerksin jatko-osa Danny Boylen ohjaamana. Värikäs x-sukupolven kuvaus sekopäisellä twistillä.

Milonoffin ja Saarelan Koistinen ja Meke vääntävät purilaisia ja puhuvat paskaa grillillä, jonka tunnuksena loistaa osuvasti "Eat shit and die". KOM-teatterin lava on päällystetty onnellisilla lehmillä ja grilli on kuin sit-comin lavaste. Huumori on välillä alleviivatusti slapstickkiä ja on hauska nähdä, että kultturelliin ensi-illlan yleisöön uppoaa parhaiten kakkavitsit.

Niko Saarela ja Juho Milonoff Valokuva: Patrik Pesonius

Olen vakuuttunut, että tämä esitys tulee jäämään ihmisten mieliin pitkäksi aikaa. Teemat ovat hyvin ajankohtaisia, mutta niitä käsitellään ajattomalla tavalla. Käsiohjelmassa lainataan Göran Therbornin Eriarvoisuus tappaa kirjaa (kirjoitin siitä täällä) ja Yuval Noah Hararin 21 oppituntia maailman tilasta kirjaa. Suosittelen lukemaan pätkät (ilmaisesta) ohjelmasta ennen esitystä pohjavireen aikaansaamiseksi.

Näytelmä ei avaudu helposti, mutta toimii niin usealla tasolla, että jokainen saa siitä varmasti jotain irti. Sen satiirinen sisältö on iskevää ja mässäilevän tuomitsevaa ja välillä melko raadollistakin. Slurreja viljellään tahallisesti ja ne varmasti viiltävät joidenkin katsojien korvia. Itseni mukaan lukien.

Kauheudet ovat kuitenkin tahallista ja osansa saavat monet ihmisryhmät. Meke ja Koistinen eivät ole pahoja ihmisiä, he ovat vain osa rikkinäistä koneistoa. Miksi pestä käsiä paskalla käynnin jälkeen vaikka menisi kokkaamaan purilaisia? Mitä ihmiset muka tekisivät? Menisivät toiseen samanlaiseen grilliin? Ne ei oo mitään asiakkaita, ne on pokia. Niiden jäät sulaa mukeissa samaa tahtia kuin napajäätiköt.

Maailma on kaikille saman arvoinen vain pikaruokalan kassalla. Kaikki saavat paskaa.

Niko Saarela ja Juho Milonoff Valokuva: Patrik Pesonius
Saarela ja Milonoff toimivat loistavasti yhdessä. Näiden keskinäisetkin valta-asetelmat muuttuivat näytelmän edetessä ja keskinäinen sananheitto oli hienoa kuunneltavaa. Milonoff oli niin energinen ja karismaattinen, että haluaisin nähdä Koistisen hahmoa vaikka elokuvassa tulevaisuudessa.

Esityksessä käytetään jonkin verran videota tehokeinona ja pikaruokalan videotauluina ratkaisu osuu ihan nappiin. Mika Leskisen ohjaus on toimiva ja esitys on juuri tarpeeksi tiivis pitääkseen katsojan otteessaan.

Lisätietoa esityksestä löydät KOMin sivuilta täältä. Tämä esitys lunastaa kiitettävästi niitä kovia odotuksia, joita KOM-teatteri on asettanut ainakin minulle Pasi Was Here ja Veriruusut -näytelmien kautta. Esityksen jälkeen saatat havaita samanaikaisesti sekä syvää halua että inhoa lähimmän pikaruokapaikan hamppareita kohtaan.


TEKSTI: Okko LeoOHJAUS: Mika LeskinenLAVASTUS: Janne VasamaPUKUSUUNNITTELU: Sanna LevoMASKEERAUSSUUNNITTELU: Leila MäkynenVALO- JA VIDEOSUUNNITTELU : Tomi SuovankoskiÄÄNISUUNNITTELU JA MUSIIKKI: Jani RapoYLEISÖTYÖ: Jenni Bergius, Rosa-Maria Perä ja Maaretta RiionheimoROOLEISSA: Juho Milonoff ja Niko SaarelaEsitys nähty kutsulipulla

Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




3 kommenttia:

  1. Ai että nautin tästä esityksestä, vaikka vakavan äärellä ollaan. Hienosti tehty kaikin puolin. Olen samaa mieltä, että Kom on totisensa kehunsa ansainnut Veriruusuillaan ja tällä sekä Kokki, varas, vaimo ja rakastaja -esityksellään (näitkö sen?), jotka olen viimeksi siellä nähnyt. Enkä ole kertaakaan pettynyt, mikä on harvinaista. Juuri postailin tästä minäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokki, varas, vaimo ja rakastaja jäi näkemättä ja se harmittaa ihan vietävästi, sillä kyseessä on yksi kaikkien aikojen lempileffojani.

      Poista

Kiitos kaikille kommentoijille.