21.3.2018

Lemminkäinen - Kansallisteatteri


Tomi Alatalo ja Marja Salo. Kuvaaja Tommi Mattila.

Lemminkäinen Kansallisteatterissa oli yksi eniten odottamiani näytelmiä tälle vuodelle. Ei vähiten siksi, että tiesin sen joiltain osin pohjautuvan Juha Hurmeen Finlandian voittaneeseen teokseen Niemi, josta kirjoitin pidemmin täällä. On vähän tyhmää kirjoittaa, että "odotukset palkittiin", mutta kun ne tosiaan palkittiin.

Lemminkäisessä yhdyistyivät monet tekijät juuri oikein. Näyttelijät olivat juuri Hurmeen omintakeiseen tyyliin sopivia ja etenkin Lemminkäinen Maija Salo ja Lemminkäinen Tomi Alatalo tekivät vaikutuksen. Tämä näytelmä muistutti miksi olen usein kutsunut Saloa erääksi lempinäyttelijöistäni suomalaisessa teatterissa.

Antti Pääkkönen, Marja Salo ja Tomi Alatalo. Kuvaaja Tommi Mattila

Lemminkäisten tehokaksikon rinnalle tarvittiin selkeästi vahvoja persoonia. Näitä tarjosivat Kristiina Halttu Lemminkäisten äitinä, Sara Kotkaniemi Kyllikkinä, Antti Pääkkönen Tierana, Terhi Panula Tuirana ja Cécile Orblin Louhivuorena. Lisäksi lavalla olivat jatkuvasti esityksen suolana kaksi muusikkoa. Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi soittivat mitä ikinä käsiinsä saivat ja toimivat kuin näytelmän hengennostattajina. Takapiruina, jotka rakensivat äänin ja liikkein tunnelmaa koko saliin.

Orblinin Louhivuori häilyi jossain todellisen ja epätodellisen välillä. Osana näytelmää ja sen ulkopuolella. Maaginen hahmo, jossa Orblin pääsi tekemään todella fyysisen roolin Louhivuoren elehtiessä vahvasti ihan koko kehollaan.

Cécile Orblin ja Jesse Ojajärvi. Kuvaaja Tommi Mattila

Heini Maarasen lavastus ja puvustus tuntuivat tarkoituksella jättävän tilaa näyttelijöiden suorituksille. Muinainen ja moderni yhdistyivät niissä välillä yllättävästikin ja arvostan miten Maaranen oli saanut jotkin ratkaisut näyttämään näennäisen kotikutoisilta.

Näytelmän tarinaan en aio pureutua, mutta se sijoittui aikaan ja tilaan, joka jäi lopulta melko tulkinnanvaraiseksi. Hurme oli jo kirjassaan Niemi tehnyt suunnattoman työn tulkitessaan ja tutkiessaan Kalevalaa ja vaikka tunsin saavani näytelmästä vain murusia siitä tietovarannosta, joka Hurmeen aivoissa majailee, niin olin jo valmiiksi virittäytynyt tämän ajatusmaailmaan.

Tulkintani näytelmästä oli värittynyt täysin Niemen kautta ja väitän tämän kokemuksen tuoneen paljon lisää molempiin teoksiin. Mikään pakko kirjaa ei silti ole ennen näytelmää lukea saadakseen yhtälailla rikkaan kokemuksen. Lopulta näytelmän voima kuitenkin pohjautui tiiviisiin hetkiin, jotka olivat tehty yleisölle hyvin kokemuksellisiksi. Parhammillaan ne olivat kun eskaloituessaan vauhdikkaiksi musiikkiesityksiksi, joiden ansiosta uskallan väittää Lemminkäisen soveltuvan hyvinkin suurelle yleisölle.

Saara Kotkaniemi ja Cécile Orblin. Kuvaaja Tommi Mattila

Odotin paljon käsitteellisempää ja suoraan sanottuna oudompaa kokemusta tältä näytelmältä. En halunnut nähdä, että Kalevalaa lähdetään tulkitsemaan leppoisen leikinlaskun kautta, latistaen sen voimaa, mutta Hurmeen tapa käyttää huumoria oli kunnioittavaa. Oikeastaan se oli enemmänkin. Se oli tavallaan haettu samasta lähteestä kuin noiden vanhojen laulujen huumori ja tässä tulee taas esiin Hurmeen ymmärrys lähdemateriaaliaan kohtaan.

Lemminkäisessä oli kyse jatkumosta muinaisista suomalaisista kertomuksista tähän päivään. Hurmeen teksti ikään kuin kuuluu mielessäni nyt kaanoniin ja siksi suosittelen kokemaan tämän esityksen itse.

Lisää tietoa Lemminkäisestä löytyy Kansallisteatterin sivuilta täällä.

Oskari Lehtonen, Tomi Alatalo ja Jesse Ojajärvi. Kuvaaja Tommi Mattila


Rooleissa
Tomi Alatalo, Kristiina Halttu, Saara Kotkaniemi, Cécile Orblin, Terhi Panula, Antti Pääkkönen ja Marja Salo
Muusikot
Oskari Lehtonen ja Jesse Ojajärvi
Ohjaus
Juha Hurme
Lavastus ja pukusuunnittelu
Heini Maaranen
Musiikki
Petra Poutanen-Hurme
Valosuunnittelu
Kalle Ropponen
Koreografia
Saara Hurme
Taistelukoreografia
Seppo Kumpulainen
Naamioinnin suunnittelu
Laura Sgureva
Ohjaajan assistentti
Ines Kakkonen
Esitys nähty kutsulipulla



Käy seuraamassa minua näissä:





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti