lauantai 21. lokakuuta 2017

Janne Katajan Riihimäki


Tatu Mönttinen. Kuva: Aki Loponen, Pictuner oy 2017

Janne Katajan Riihimäki on näytelmä, jota en ihan heti olisi kuvitellut lähteväni katsomaan. En juurikaan katso televisiota, mutta kun sen avaan, näen häiritsevän usein Katajan kasvot. Näytelmästä ajattelin, että Katajan persoona ja historia eivät voi riittää kokonaisen näytelmän kannattelemiseen. Eikä se riittänytkään, mutta eipä tarvinnutkaan. Esityksen pointti oli ihan muualla kuin juuri Janne Katajan muistoissa.
Riihimäen teatteri käsittelee näytelmässään Riihimäen historiaa monelta kantilta. Vaikka näytelmä aukeaa juuri riksulaisille varmasti parhaiten, niin tällainen satunnainen kävijäkin saa siitä jotain irti. Avuksi löytyi myös teatterin istuimelta paperi, jossa oli oikeasti ihan tarpeellinen Riihimäki-sanasto.

Esityksen roolit hoitavat neljä näyttelijää. Näistä jokainen on myös Janne Kataja. Riku Korhonen, Tatu Mönttinen, Katja Peacock ja Maija Siljander hoitivat hommansa varman oloisesti ja yleisö oli selkeästi myyty. Mönttisen esittämä Eko-Riksu (Katajan nuorena luoma hahmo) erityisesti valloitti yleisön melankolisella komiikallaan. Tämä yritti ja yritti esittää suurta rooliaan, mutta normaalin esityksen oli vain jatkuttava.

Riku Korhonen, Katja Peacock, Maija Siljander ja Tatu Mönttinen. Kuva: Aki Loponen, Pictuner oy 2017

Riihimäen historia avautui normaalien ihmisten näkökulmasta joiden kirjeitä olikin esitystä varten kerätty. Katajan nuoruus oli jotenkin hyvin riihimäkeläinen ja toimi peilinä monenlaisille kohtaloille. Lisämaustetta siihen toivat kuitenkin muun muassa Katajan ilmiömäinen yrittäjähenkisyys ja toveruudet Anita Hirvosen ja Arvi Paloheimon kanssa, jotka myös saivat runsaasti aikaa näyttämöllä. Tovereista tärkein oli luonnollisesti Aku Hirviniemi, jota Mönttinen esitti melkoisen tarkkanäköisesti ja hauskasti.

Riku Korhonen, Tatu Mönttinen. Kuva: Aki Loponen, Pictuner oy 2017

Pelkäsin kohtaavani melkoisen farssin tässä esityksessä, mutta loppupeleistä näytelmä oli melko lämminhenkinen ja nykyaikainen, muutamine kaksimielisine vitseineenkin. Pointti ei ollut yleisessä perseilyssä vaan hitusessa pikkukaupungin nostalgiaa. Pientä yhteiskunnallista sanomaakin väliin tungettiin, mutta nyt sanoisin, ettei onneksi liikaa. Tuntuu, että tätä näytelmää olisi liika paatos vain horjuttanut.

Lasitehdas, rautatiet, Sako, vankila, Iiro Viinanen, Allinna, Ekokem ja se pirun Hyvinkää. Näihin kaikkiin asioihin voi tutustua Janne Katajan Riihimäessä, mutta samankaltaisia kiintopisteitä löytyy joka kaupungista. Riihimäki on uniikki, mutta sen tarina hyvin suomalainen. Väitänkin, että tämä paikallisteatteri toimii näin kiusallisenkin yhtenäisessä kulttuurissa mainiosti kaikille.



Ensi-ilta lauantaina 14.10.2017 kello 18.00Esityskausi 13.10.–16.12.2017
Käsikirjoitus – Taija HelminenOhjaus – Janne SaarakkalaTuotanto – Riihimäen Teatteri Esitysoikeus –  Taija HelminenIkäsuositus 12 v. ylöspäin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.