sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

O. E. Lönnberg - Langanpäitä



Langanpäitä on Osuuskumman tuore kokoelma hyvin, hyvin lyhyitä novelleja O. E. Lönnbergiltä. Jokainen kirjan sadasta tarinasta on korkeintaan parin sadan mittainen ja saattaa mennä ihan mihin suuntaan tahansa. "Langanpäitä" onkin loistava nimi kokoelmalle. Lukija tarttuu langanpäähän ja on aina yllätys mihin se johtaakaan.

O. E. Lönnberg on turkulainen kirjoittaja, jolta on julkaistu novelleja useissa lehdissä ja Osuuskumman kokoelmissa. Langanpäitä on Lönnbergin esikoisteos.

Novelli on mielestäni melko ali-arvostettu kirjallisuuden laji ja onkin hienoa, että se säilyy hengissä aina uusien, uskaliaiden tekijöiden toimesta. Viimeksi pääsin ilahtumaan Salmenniemen kokoelmasta, jota hehkuttelin täällä ja myös Lönnberg yllätti iloisesti.

Jos joskus on hankala keskittyä lukemiseen, niin tämä kokoelma voi toimia siihen lääkkeenä. Lukemiseen ei tarvitse sitoutua kuin muutamia minuutteja kerrallaan ja seuraava sivu tarjoaa aina jotain ihan uutta. Vaikka ihan pienimmille tätä kirjaa ei voi suositella aihealueiden ja tyylin puolesta, niin ainakin itse olisin hyötynyt tästä kirjasta silloin nuorena lukijana.

Langanpäitä on kokoelma, jossa on luotu todella omaperäinen maailma. Vaikka novellit ovat irrallisia teoksia, niin niiden maailma tuntuu yhtenäiseltä. Siinä maailmassa mikään ei ole miltä näyttää. Pihapiirin puut saattavat juonia pääsi menoksi tai vaikka kahvikupillista nauttiessasi tiedät jonkun olevan aivan kannoillasi. Mitä juonitaan, kuka on kannoillasi? näihin kysymyksiin ei löydy vastauksia.

Jokainen tarina on langanpää, jota lukija nykii ja nykii ja huomaa joutuneensa vedetyksi kummaan universumiin. Tämän maailman voima on nimenomaan siinä, että suurin osa jätetään lukijan mielikuvituksen varaan. Hirviöt ovat läsnä, mutta juuri lukijan tajunnan ulkopuolella koputtelemassa.

Pidän siitä miten lähes jokaisessa tarinassa se kummallisuus rakennetaan jonkin twistin kautta. Lukija viedään yhteen suuntaan, mutta sitten kiskaistaankin toiseen.

Laitoshoidossa ollut tyttö palaa tapaamaan äitiään. Olemattomat äänet ja näyt ovat kadonneet elämästä ja äiti toivottaa tyttären tervetulleeksi ovella.

"Kultaseni!" äiti huudahtaa. "Sinä tulit takaisin vihdoin!"   Hänen katseensa kiinnittyy jonnekin olkani taakse. "Ja toit kaikki kaverisikin mukanasi!" Vilkaisen taakseni tyhjään käytävään."

Lönnbergin maailma on tuttu monen kirjallisuuden alagenreistä. Se on sekoitus fantasiaa, scifiä ja pimeässä kerrottuja pelottelutarinoita. Niillä on selkeä tarkoitus vavahduttaa lukijaa ja tämä tarkoituksenmukaisuus tuo tarinoihin kivan tunnelman. Se on kuin leikkiä lukijan ja kirjoittajan välillä. Lönnberg onnistui vetämään yllättävyydessä pistevoiton ainakin tästä lukijasta.

"Isän ilme oli synkkä. Verkoista näkyi jo kauas, ettei kaikki ollut kunnossa. Kun ryhdyimme vetämään niitä ylös, ne olivat raskaat, aivan kuin saalista olisi ollut paljonkin. Isä sen kiskoi laidan yli, kiskoi ylös ja heivasi veneen pohjalle.   "Katso sitä, poika", isä murahti. "Tuolta näyttää veden väki."   Ja minä katsoin."

Langanpäitä on hieno lisä Osuuskumman kummallisen kirjallisuuden valikoimaan ja on mielenkiintoista odottaa mitä tapahtuu jos Lönnberg joskus päättää heittäytyä kirjoittamaan jotain pidemmässä muodossa. Mitä tapahtuisi jos langanpäätä nykäistessä tämä vetäisikin lukijan kokonaan luomaansa maailmaan.



O. E. Lönnberg, 2017, Langanpäitä, Osuuskumma, arvostelukappale


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.