tiistai 11. elokuuta 2015

Putinin sodat




Putinin sodat - Venäjän uuden imperialismin nousu on Hollantilaisen Marcel H. Van Herpenin tuore kirja Venäjän roolista viimeisenä maailman imperialistisena maana ja Putinin roolista sen lähihistorian sodissa.

Etenkin Tšetšenian ja Georgian sodat asetetaan laajempaan historialliseen taustaan ja pohditaan myös Venäjän erityistä historiaa naapurimaidensa suhteen. Osansa saa myös Putinin käymä "sisäinen" sota oman maansa oppositiota kohtaan ja miten tämä on onnistunut osin tukahduttamaan vastarinnan omalla takapihallaankin sekä nostamaan vanhoja patrioottisia teemoja uuteen elämään.

Kirjan on suomentanut Kimmo Pietiläinen jatkaen näin ahkeraa työtään Terra Cognitan julkaisujen parissa. Tähän väliin siis hänelle hatunnosto suomenkielisen tieteellisen kirjallisuuden monipuolistamisesta.

Kirja on tarkkaan harkittu kokonaisuus. Sitä on ilo lukea ja aiheeseen pääsee sisään melko helposti jos ainakin jonkin verran taustatietoa aiheesta jo löytyy. Vähintään ne pienet trivian pätkät jaksavat varmasti kiinnostaa vaikka taustatietoa ei löytyisikään. Tiesitkö esimerkiksi, että Georgian hallitus siirsi osan nettisivuistaan tänne Bloggeriin, jotta säästyisi Venäjän nettihyökkäyksiltä? Melko hyvää mainosta Googlelle.

Herpen etenee käsittelemissään aiheissaan järjestelmällisesti ja joka luvun jälkeen esittää laajan lähdeluettelon. Tältä löytyy myös taito tiivistää sanomansa helposti ymmärrettävään muotoon ja vasta tämän jälkeen lähtee avaamaan aiheita syvemmin.



Venäjän imperialismi on ollut hyvin erityislaatuista. Herpen jakaa tämän erityisyyden viiteen osaan. Ensinnäkin Venäjä ei valloittanut kaukaisia maita vaan rakensi imperiuminsa lähimaihin, samalle mantereelle linnoittautuen niiden sisälle. Toiseksi näiden lyhyiden välimatkojen takia oli siirtomaiden kapinat ja itsenäisyysliikkeet helppo kukistaa samantien. Kolmanneksi Venäjä ei rakentanut imperiumiaan "valmiina" valtiona vaan sen rakentaminen liittyi vahvasti itse valtion rakentamisen prosessiin. Neljänneksi imperiumin rakentaminen oli muihin maihin verrattuna hyvin järjestelmällistä ja sillä on aina ollut selkeät geopoliittiset tavoitteet suojata Venäjän rajoja. Viidenneksi dekolonisaation jaksot eivät koskaan ole ottaneet säännönmukaisia historiallisia jaksoja Venäjän historiassa eivätkä usein ole olleet lopullisia.

Viimeinen seikka onkin jotain mitä Herpen kutsuu kirjansa teesiksi. Tämä huomauttaa (ja ehkä varoittaa), että naapurien asuttaminen ja alistaminen on aina ollut Venäjällä jatkuva prosessi, jolle ei historiallista päätepistettä vielä ole ollut.

Tämä yrittää selittää Venäjän halua laajentua historiallisessa kontekstissa ja tuo myös esiin kritiikkejä tuota laajentumishalua kohtaan muun muassa filosofien kuten Montesquieun, Rousseaun ja Diderotin kautta.

Tärkeimmiksi laajentumishalun sytykkeiksi Herpel mainitsee Venäjän geopoliittisen aseman, talousjärjestelmän, laajentumiseen pyrkivän perinteen ja hallitseva eliitin, laajentumiseen pyrkivän politiikan. Laajemmin imperialismin syitä pohtiessa kirjassa sivutaan myös ns. "valkoisen miehen taakkaa", korkeampaa sivilisaatiota, kristinuskoa, panslavismia ja sosiaalidarwinismia. Samoin Putinin myöhempää kiihkokansallismielistä maailmaa käsitellään paljon. Lopuksi kuitenkin käsitellään juuri sotia joissa Putin on ollut osallisena.

Viimeisen 65 vuoden aikana Venäjä on ollut osallisena viidessä sodassa. Kylmä sota (1945 - 1989), Afganistanin sota (1979 - 1989), ensimmäinen Tšetšenian sota (1994 - 1996), toinen Tšetšenian sota (1999 - 2009) ja sota Georgian kanssa (2008). Näistä kaksi viimeistä ovat Putinin sotia ja samalla ainoita, jotka päätyivät Venäjän voittoon. Herpen käsittelee paljon syitä miksi Putin onnistui siinä missä edeltäjänsä epäonnistuivat. Venäjä ei näyttäydy kirjassa kovin positiivisessa valossa ja Herpen nostaa esiin monia epäkohtia Putinin ja aiempienkin hallintojen käyttäytymisessä naapurivaltioitaan kohtaan.

Osansa kirjassa saavat esimerkiksi Venäjän tekemät murhat ja etniset puhdistukset ja sotarikokset. Kirja on hyvin kriittinen ja suosittelen ainakin pintapuolisesti tutustumaan sen laajoihin alueisiin. Tässä blogissa pystyn tuskin kuitenkaan raapaisemaan edes sen pintaa.

Mielenkiintoinen seikka kirjassa on myös, että Herpen varoittaa siinä Venäjän mahdollisesta levittäytymistä myös Ukrainan alueelle. Kirja julkaistiin samassa kuussa kun saimme ensimmäiset uutiset Ukrainan kriisistä.



Putinin sodat - Venäjän uuden imperialismin nousu, 2015, Marcel H. Van Herpen, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.