lauantai 13. kesäkuuta 2015

Projektina Stephen King









Stephen King-projektini on edennyt nopeaan tahtiin. Päätin lähteä lukemaan kaikki tämän teokset, joita minulta on jostain syystä jäänyt matkan varrella väliin. Välillä on vain hankala pysyä tuon tuotteliaan kirjailijan perässä, kun tämä tuntuu koko ajan julkaisevan jotain uutta. Nyt kuitenkin ollaan loppusuoralla ja tosiaan lähes koko Kingin tuotanto alkaa olla luettuna.


Projekti ehkä kuulostaa suurehkolta kun Kingiltä löytyy kuutisenkymmentä kirjaa ja vielä lukuisia novellikokelmia, mutta toisaalta sen voi sanoa alkaneenkin jo silloin yli parikymmentä vuotta sitten nuorena lukijan alkuna. King oli se ensimmäinen kirjailija, joka johdatteli minua "aikuisten" kirjojen maailmaan. Vaikka olen monia uusia tuttavuuksia ja toki ehkä hienompiakin lukukokemuksia sen jälkeen tehnyt, on Kingillä aivan erityinen paikka lukuhistoriassani.

Sen sijaan siis, että kertoisin pitkästi kaikista uusista Kingeistä, joita olen lukenut, käyn läpi muutaman viimeaikaisen kirjan lyhyesti. Käsittelen kaikkein uusimmat kirjat Kingin tuotannosta, mutta aloitan yhdellä vanhimmista, jonka King kirjoitti jo ennen tämän ensimmäistä julkaisua, Carrieta, mutta joka kuitenkin julkaistiin vasta 2000-luvulla.



 "Blaze" (2007) on Richard Bachmanin nimellä julkaistu kirja, joka on mukava pieni tarina, mutta ei paljoa enempää. King varoittelikin sen olevan kirjoitetun ajalla, jolloin tuliliemi maistui kirjailijalle hieman liiankin hyvin ja ehkä tämä vähän näkyy. Tarinan keskiössä on Blaze-niminen, hieman yksinkertainen, isokokoinen rikollinen. Tämä päätyy suorittamaan uskaliaan ja kauhean kidnappauksen, mutta lopulta oma mieli päätyy Blazen pahimmaksi viholliseksi. Pään sisällä kuuluva, jo kuolleen, rikostoverin, Georgen, ääni vain pahentaa asioita ja hyväntahtoinen Blaze ei aina tiedä mikä olisi oikea tapa toimia.

Yhteys Steinbeckin "Hiiriä ja Ihmisiä"-kirjaan on melko selkeä. Iso, ja yksinkertainen Blaze yrittää toteuttaa Georgen suunnitelmaa aivan kuten Lennie, Hiiriä ja Ihmisiä-kirjan Georgen, suunnitelmaa. Tämän yhteyden muodostuminen ja sen seuraaminen olikin itselleni kirjan parasta antia. En halua tästäkään kirjasta antaa etukäteen liikaa tietoa, mutta suosittelen lukijaa pitämään tämän Hiiriä ja Ihmisiä-yhteyden kuitenkin mielessään tarinan edetessä hyvin samankaltaisia raiteita Steinbeckin kanssa.

"11/22/63" (2011) on näistä uusista lukemistani Kingeistä yksi koukuttavimmista. Juoni on melko laaja. Luvassa on kuitenkin aikamatkustusta, Kennedyn salamurhaa, tuttuja kingimäisiä hahmoja ja kaupunkeja sekä erittäin kingimäinen arkkihahmo Jake Epping. Tämä ihastuu menneen maailman tunnelmaan aikamatkoillaan, joilla yrittää estää Kennedyn salamurhan. Juuri se mennyt yhteisöllisyys ja omenapiirakalta tuoksuva arki onkin jotain mitä King mielestäni osaa kuvata taidokkaasti.

Viitteitä muuhun Kingin universumiin viljellään runsaasti ja etenkin Musta torni-sarjaa lukeneet löytävät tekstistä paljon tuttuja elementtejä. Minisarja kirjasta on ollut tekeillä jo jonkin aikaa ja viimein se taitaa olla tapahtumassa J.J Abramsin Bad Robot-yhtiön toimesta. Eppingsin roolin on kiinnitetty James Franco. Siinä on naama, jota en todellakaan nähnyt mielessäni kirjaa lukiessa, mutta miksipä ei.


"Tohtori Uni" (2013) on itsenäinen jatko-osa yhdelle Kingin kuuluisimmasta kirjoista, "Hohdolle" (1977). Siinä jatketaan Dan Torrancen tarinaa, joka on kasvanut aikuiseksi, mutta jonka elämää edelleen varjostavat Overlook-hotellin tapahtumat. Tämä tapaa 12-vuotiaan tytön, joka jakaa tämän "hohtamisen" lahjan. Näiden välille syntyy yhteys, mutta myös pimeämmät tahot kiinnostuvat tytöstä.

Kirja on etenkin Kingin faneille herkkua ja monet tutut tyylilliset elementit ja viittaukset muihin kirjoihin (kuten niihin "Mustiin torneihin") jaksavat pitää otteessaan. Toisaalta se, että kirja oli jatko-osa Hohdolle oli melko satunnaisen tuntuisesti valittu elementti. Kirja olisi toiminut aivan samalla tavalla vaikka Danin nimi olisi vaihdettu johonkin toiseen ja viittaukset Hohtoon poistettu. Kingin maailmaan syvemmin mentäessä ovat viittaukset kuitenkin perusteltuja. Kyse ei ole vain näiden kahden kirjan yhteydestä vaan laajemmasta kokonaisuudesta, joka etenkin Musta Torni-sarjan myötä avautuu lukijalle.




"Joyland" (2013) tuntui taas jälleen pieneltä sivuretkeltä Kingille. Ainakin tyylillisesti. Jo kirjan kansi viittaa vahvasti vanhaan kunnon pulp-kirjallisuuteen. Sen ovat suunnitelleet alan konkarit Robert McGinnis ja vastikään menehtynyt Glen Orbik. Suosittelen vahvasti etsimään näiden taiteilijoiden töitä vaikka Googlen kuvahaulla.

Luvassa on perinteisen kioskikirjallisuuden tyyliin tehtyä rikoskirjallisuutta maustettuna pienillä mystisillä elementeillä. Kirjassa liikutaan karnevaaliväen maailmassa ja King on onnistunut hyvin viljelemään tarinaan näiden käyttämää kieltä. Mielenkiintoista nähdä miten Tammen kustantamassa suomennoksessa (joka julkaistiin eilen) on onnistuttu tämän kielen sävyt säilyttämään. Vaikka et olisi ikinä Kingiä lukenut, niin tämän kirjan voi ajatella sopivan todella suurelle yleisölle. "Jokaiselle jotakin".


"Mr. Mercedes" (2014) oli virkistävä lukukokemus etenkin kun olin juuri korkannut pitkästä aikaa toisen dekkarin. Tämä oli tyylilaji, joka sopi yllättävän hyvin Kingille. Kirjassa siirrytään pois tälle tutusta yliluonnollisen maailmasta (paitsi jos sattuu bongaamaan vaikka erään "Regulators" (1996) viittauksen) ja seurataan vanhaa kunnon poliisitarinaa, jossa eläköitynyt poliisi, Bill Hodges, vedetään menneisyyteensä. Vapaalle jäänyt murhaaja "Mr. Mercedes" ottaa tähän yhteyttä ja alkaa ajojahti sekä tarina, jossa voisi sanoa olevan käytetty myös nykyaikaisen terrorismin piirteitä.

Kirjassa tapahtuu paljon ja onkin mielenkiintoista, että King sanoi sen olevan trilogian ensimmäinen osa. Mielenkiintoista siksi, että Bill Hodges on jo ikään kuin uransa lopulla. Tämä on eläkkeellä ja ensimmäisen kirjan tapahtumat vaikuttivat kuin tämän viimeiseltä reissulta. Hienoa nähdä mistä seuraava kirja alkaa. Sen julkaisua voikin jo odotella tämän vuoden puolella. Kirjaa lukiessa näki kuinka se toimisi loistavasti televisiossa ja huomasin, että David E. Kelly onkin palkattu tekemään käsikirjoitusta televisiosarjaan jonka tuottajana toimii Stephen King itse ja ohjaajana Jack Bender (Under the Dome, Lost). Itselleni jäi epäselväksi käsitteekö sarja pelkästään ensimmäistä kirjaa vai koko Hodgesin tarinaa. Nimi Mr. Mercedes, joka IMDB:ssä näkyy viittaisi kuitenkin vain ensimmäiseen kirjaan.

"Revival" (2014) oli vanhaa kunnon Kingiä! Tämän olen kuullut monen muunkin suusta ja onhan se allekirjoitettava. Kirjassa oli hyvin "kingimäisiä" hahmoja ja teemoja. Siinä seurataan nuoren Jamie Mortonin ja pastori Charles Jacobsin suhdetta läpi useiden vuosien. Charles osoittautuu hyvin omalaatuiseksi tapaukseksi jo Jamien nuoruudessa ja Charlesin perheen kuoltua tämän pakkomielle sähköön voimistuu joksikin hieman pelottavaksikin. Jamie joutuu aikuisena pohtimaan, nyt entisen, pastorinsa motiiveja. Hyvä ja paha sekoittuvat yllättävällä tavalla tarinassa, joka myös pitää lukijan otteessaan tiukasti. Itse en usein pystynyt sitä käsistäni laskemaan.

King kertoi ottaneensa kirjaan inspiraatiota Mary Shelleyn "Frankensteinista" (1818) ja Arthur Machenin "The Great God Panista" (1894). Frankensteinin olinkin jo nuoruudessani lukenut ja pedanttina Kingi-fanina luin tietenkin myös Great God Panin ennen Revivaliin tarttumista. Tämä osoittautui hyväksi ideaksi ja toi Kingin kirjaan lisää syvyyttä.





Projekti etenee niin kauan kuin Kingiltä tulee lisää kirjoja. Luultavasti hyvän aikaa siis. Oikeastaan jo harmittaa, että sieltä nuoruuteni ajan Kingeistä kaikki kirjat on jo luettu. Tai ainakin yhtä lukuunottamatta. Säästelen nimittäin Cujoa, sitä tappakoirakirjaa, jotta pääsen vielä joku päivä nauttimaan itselleni aivan tuoreesta kasarikingistä. Toivottavasti se siis tosiaan on säästämisen arvoinen.

Muutoin taidan olla tällä hetkellä ajan tasalla luettujen Kingien suhteen. Ainoastaan yksi ei-fiktiivinen teos baseballin maailmasta on vielä lukematta, koska aihe ei vain jaksaisi kiinnostaa. Joudun siis tekemään päätöksen, että luenko kirjan vain koska sisäinen täydellisyyden tavoittelijani niin huutaa tekemään.

Myös elokuvien puolella Kingin fanit elävät mielenkiintoisia aikoja ja esimerkiksi It, ja The Stand ovat valmisteilla uusin versioin. Toivottavasti siis pääsen pian näistäkin kirjoittelemaan.

4 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirjoitus! Kingi tosiaan julkaisee paljon. Itse ajattelin seuraavaksi lukea Kingiltä Musta torni-sarjan, koska sitä on niin kehuttu.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen kooste!
    Minullekin King on yksi niistä ensimmäisistä "oikeista kirjailijoista", joita aloin lukea aikuisten hyllyistä. Ihan eka oli Ihmissuden vuosi ja siitä se sitten lähti.

    Olen lukenut kaikki Kingiltä suomennetut teokset, mutta noita kääntämättömiä on muutama lukematta - mm. se baseball-kirja ja tuo Blaze. Blaze pitäisikin hankkia omaksi, jos sitä nyt ylipäätään on helposti saatavilla… Kääntämättömien kirjojen kohdalla saatavuus on toisinaan käsittämättömän huono. :/

    Cujo on muuten kirjana vielä parempi kuin elokuvana. :)

    VastaaPoista
  3. Oijoi, nyt vasta huomasin tämän sinun projektipostauksesi! On aina hauska löytää muitakin Kingiin hurahtaneita :) Kuten taisin jossain aiemmassa kommentissani mainita on oma King-historiani alkanut joskus ala-asteen loppuvaiheessa (hän on edelleen suosikkikirjailijani). Siitä asti olen lukenut Kingiä ja tällä hetkellä luen hänen tuotantoaan ilmestymisjärjestyksessä (Musta torni -sarjan uudelleenluvun teen kunhan saan lukemattomat luettua). Ison osan vanhempaa tuotantoa olen lukenut ainakin kahdesti lukuunottamatta noita muutamia suomentamattomia teoksia, joita en ole lukenut vielä kertaakaan. Seuraavaksi olisi lukuvuorossa Kuvun alla, se ja sitä uudemmat Kingin kirjat ovat siis minulla kokonaan lukematta. Onneksi Kingin tuotanto löytyy kotikirjahyllystä, voin napata seuraavan kirjan aina halutessani :)

    Toivottavasti Cujon aika tulee pian. Siinä vasta hirveä koira :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvun alla oli tosi kiva kirja. Siinä on sitä Kingin pikkukaupungin fiilistä aika monen sivun verran. Tuota Cujoa en ajatellut lukea vasta kuin joskus 15 vuoden päästä, niin on vielä keski-ikäisenä jotain vanhaa Kingiä luettavana. Joiltain muiltakin lempparikirjailijoiltani säästelen kirjoja kuin orava.

      Poista

Kiitos kaikille kommentoijille.