sunnuntai 22. helmikuuta 2015

20 kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, joissa on sitä jotain




Ensi yönä jaetaan jälleen kerran Oscarit. Tämä tilaisuus jakaa mielipiteitä. Joillekin kyseessä on suuri ja säihkyvä gaala, jossa juhlistetaan elokuvan taikaa ja sen luojia. Toisille taas kyseessä on Hollywoodin säätelemä selkääntaputtelutilaisuus, jossa juhlitaan keskinkertaisuutta. Aikoinaan Hollywoodin mustalle listalle joutuneet jäivät vaille akatemian huomiota kun noitavainot kommunismia vastaan jylläsivät. Nykyään tasa-arvon suhteen ollaan oltu skeptisiä ja esimerkiksi tänä vuonna ehdokkaat ovatkin melkoisen valkoihoista porukkaa.

Oscareista voi nauttia puhtaasti tarinoiden juhlana. Kaikkea on mahdollista politisoida, mutta tarinalla on aina oma itseisarvonsa. Itse muistan jännittäneeni pienenä poikana Goodfellasin puolesta vuoden 1991 gaalassa ja muistan jopa kuinka Wall Street oli ehdokkaana. Goodfellas hävisi Tanssii Susien Kanssa-elokuvalle, mutta se tunnelma on jäänyt pysyvästi mieleen. Monille Oscarit ovat hienoja pukuja ja loisteliaita esityksiä, mutta minulle se oli myös pakastepizzaa ja salaa valvomista. Nykyään valvominen tapahtuu luvan kanssa, mutta perinteet kuten pakastepizza ovat säilyneet.

Elokuvat ja kirjat ovat aina olleet tärkeä osa elämääni. Joskus tarina on niin vahva, että kirja ja siitä tehty elokuva sekoittuvat mielessä yhdeksi kokonaisuudeksi. Olenkin listannut 20 juuri tälläista tarinaa, joissa jokin on vain klikannut yhteen kirjan ja elokuvan välillä. Näissä esimerkeissä kuva tukee tekstiä mielestäni erinomaisesti. Joskus kirja innoittaa katsomaan leffan ja joskus taas leffa innoittaa lukemaan kirjan. Itse ainakin pyrin aina saamaan käsiini elokuvan juuri lukemastani kirjasta. Se on eräänlainen portti toisen ihmisen käsitykseen tarinasta, johon olet juuri sijoittanut itsestäsi aikaa ja energiaa.

Voit jättää kommentteihin omat suosikkisi leffoista, joiden pohjana on toiminut jokin kirja. Tässä ovat, jonkinlaisessa tärkeysjärjestyksessä merkityksellisimmästä aloittaen, omat suosikkini:




 
One Flew Over The Cuckoo's Nest


 
Fight Club 

 
The Godfather


 
Trainspotting


 
Mary Poppins


 
The Shining


 
To Kill a Mockingbird


 
Silence of the Lambs


 
Lolita(1962)


 
Fear and Loathing in Las Vegas


 
American Psycho


 
Life of Pi


 
Harry Potter-sarja



 
High Fidelity



 
Misery


 
Breakfast at Tiffanys



 
Rosemary's Baby


 
The Road


 
Into the Wild

 

Extremely Loud & Incredibly Close

1 kommentti:

  1. Ehdoton suosikkini on Tuulen viemää, niin kirjana kuin elokuvanakin. En ollut kuullut koko ilmiöstä, kun sen varsin nuorena ensimmäisen kerran näin ja seuraavaksi luinkin kirjan, eikä siihenkään mennyt kuin reilu viikonloppu. Kirja on niin laaja, että siitä on tietenkin ollut pakko leikata paljon pois, mutta varmaan sen takia leffan näkeminen etukäteen ei haitannut yhtään, koska kirjassa tuli vielä paljon uutta.

    Toisia suosikkejani ovat kaksi Komisario Palmu-leffaa, Erehdys ja Kaasua, jotka näin vielä nuorempana ja romaanit olivatkin varmaan ensimmäiset aikuisten kirjat, jotka sitten luin leffat nähtyäni 8-vuotiaana. Niissä varmaan pidin huumorista. Kolmas ei ollut niin hyvä kumpanakaan taidemuotona, sen luin vasta aikuisena.

    Uudempia kirja+leffa-kokemuksia onkin sitten vähemmän tai niiden välillä on mennyt liikaa aikaa, tai ne eivät vain ole sitten olleet erityisen mieleenjääviä. Yleensä ehkä katson ja luen erilaisia tarinoita, dekkarit poislukien, ja Sherlockit ja Poirotit tuli luettua ja katsottua jo lapsena. Olen huomannut, että usein novelleista tulee ne parhaimmat leffat, ne ovat jotenkin tiivistetympiä ja pienimuotoisempia, ja viimeisin kirja, jonka hain leffan nähtyäni käsiini, olikin Doris Lessingin novelli Adore (The Grandmothers), Brokeback Mountain on toinen esimerkki. Tämän takia yleensä näenkin leffat ensin, koska en ollut kyseisistä novelleista kuullutkaan aikaisemmin.

    Mainitsemistasi tykkäsin lapsena muistaakseni Maija Poppas -kirjasta, mutta en erityisemmin elokuvasta. Leffoista suosikkeja ovat Kummisetä ja Aamiainen Tiffanylla, joita en ole lukenut, vaikka Tiffany olisikin tarkoitus (taas pienoisromaani), samoin Kuin surmaisi satakielen, mutta siitä leffasta taas en muista muuta kuin Gregory Peckin. Muita olen nähnyt, mutta varsinkaan kauhu ei kiinnosta ainakaan luettuna, Lolita ja American Psycho ehkä. Harry Potter jäi kirjana ensimmäiseen kappaleeseen, joten ajattelin katsoa leffat tietääkseni tarinan, mutta niitä on näytetty niin sekaisin tv:ssä, etten enää tiedä tai muista, mitä olen nähnyt ja mitä en. Kertonee ehkä siitä, etteivät leffatkaan ole onnistuneet houkuttelemaan minua itse tarinan pariin.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.