Kirjailijat kärsivät taiteestaan yleensä vapaaehtoisesti, mutta heistä kirjan tuotantoketju vasta lähtee. Finnwatchin uudessa raportissa käsitellään suomalaisten kustantamoiden toimintaa ja näiden yhteistyötä etenkin Kiinan kanssa. Tutkimusosuus tehtiin haastattelemalla Hung Hing Heshanin tehtaan työntekijöitä.
Kiinassa painettujen tuotteiden määrä on muutaman vuoden aikana kasvanut viiteen prosenttiin kun se tätä ennen oli jopa verrattain harvinaista. Kustantamot elävät juuri nyt tietynlaista murroksen aikaa ja on ymmärrettävää, että muutoksia tulee, mutta samalla on muistettava, että tämä on samalla aikaa, jolloin tulevaisuuden pelisäännöt luodaan.
Mikä siis on ongelma?
Työolosuhteet ovat Kiinassa selvästi parantuneet viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta tehtävää silti riittää vielä. Riippumattomien ammattiliittojen puute, Kiinan haluttomuus lähteä mukaan kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja minimipalkkojen heikko taso tekevät Kiinasta edelleen arveluttavan maan kun pohditaan työntekijöiden oloja.
Työtä tehdään noin euron tuntipalkalla ja tämä ei yksinkertaisesti riitä inhimilliseen elämiseen. Myöskin työtunnit voivat venyä epäinhimillisen pitkiksi ja vaikka Kiinan lakin periaatteessa kieltää sen, niin lapsityövoiman käytön arvellaan yhä olevan yleistä. Työtapaturmista on hankala saada korvausta ja naisia syrjitään työelämässä.
Vaikka joissain tehtaissa työläisten oloja oltaisiinkin näennäisesti parannettu, kierretään säännöksiä myös vuokratyöläisten avulla. Etenkin Kiinan sisäiset siirtolaiset, joita käytetään halpatyövoimana, tulevat kohdelluiksi kuin toisen luokan kansalaisia. Nämä tekevät työtä, jolla eivät pysty elättämään edes itseään, mutta silti lähettävät suurimman osan palkastaan kotikyliinsä.
Suurin osa ulkomailla painetuista tuotteista ovat yhteiskustannuksia, ulkomaisten toimijoiden kanssa ja kotimaisilla kustantamoilla ei yleensä ole tällöin etukäteen paljoakaan tietoa missä tuotteet lopulta painetaan. Suurin osa Kiinassa painetuista kirjoista on lastenkirjoja, joissa on lelumaisia piirteitä. Kustantamoiden yritysvastuussa ja sen sääntelyssä hallitustasolla olisi parantamisen varaa.
Mitä siis voisi tehdä?
Ensinnäkin boikotointi ei välttämättä ole se tehokkain keino. Se tuo hieman näkyvyyttä aiheelle, mutta siirtää tuotantoketjun ongelmat usein vain uusiin kohteisiin. Tärkeämpää olisi saada nykyiset olosuhteet sellaisiksi, että työntekijöiden olisi mahdollista saada elämiseen riittävää palkkaa ja näiden työolosuhteet olisivat inhimilliset.
Tietoisuus on hyvä paikka aloittaa. Mitä enemmän tiedämme ongelmista, sitä enemmän voimme niihin vaikuttaa. Voit esimerkiksi ottaa yhteyttä erilaisiin kansalaisjärjestöihin, jotka ovat keskittyneet eettisen kaupan asioihin. Esimerkiksi Eetti Ry voi olla hyvä paikka aloittaa.
Voit vaikka näin joulun alla kysellä kustantajilta miten he aikovat tulevaisuudessa ottaa eettiset kysymykset huomioon ja esimerkiksi kirjojen oston yhteydessä pyytää lisätietoa tuotantoketjusta. Myös päättäjiltä voit vaatia kunnianhimoisempaa yritysvastuusääntelyä. Esimerkiksi vaalien alla on hyvä kysellä ehdokkaidesi mielipiteitä aiheesta.
Vaikka pitäisit eettisten asioiden huomioimista ylireagointina tai stereotyyppisemmin "viherpiipertämisenä", niin älä silti ummista silmiäsi epäkohdilta. Leimaantumisen pelko on todellinen ja ymmärrän sen, mutta ota huomioon, että sinulla kuluttajana on se suurin valta.
Koska kirjojen kustantaminen ulkomailla on Suomessa vasta alkutaipaleella, on nyt se aika vaikuttaa. Elektroniikka- ja vaateteollisuus voivat toimia varoittavana esimerkkinä mihin suuntaan pahimmillaan oltaisiin kulkemassa.
On hienoa, että kustantamot haluavat edistää vastuullisuutta, mutta täytyy muistaa, että jopa jutussa käsitelty Hung Hingin tehdas on läpäissyt useita vastuullisuusauditointeja. Monikansalliset järjestelmät eivät ole aukottomia ja kansalaisjärjestöjen tärkeimmäksi tehtäväksi jää näiden aukkojen paikkaaminen.
Finnwatchin tekemästä selvityksestä voit lukea tarkemmin eri kustantajien toimista sekä erilaisista tarkkailujärjestelmistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti