Ghost of 1994 - Kammio galleria
Tervetuloa Lapinlahden lähteelle teokseni Ghost of 1994 äärelle.
Kammio galleria on lähteen entinen ruumishuone. Kaunis, kasvillisuuden peittämä kammio maan sisällä, joka on toiminut jo jonkin aikaa taiteen kotina. Halusin käyttää tilaa herättääkseni henkiin ajan haamun.
Minulle on olemassa aika ennen ja jälkeen Kurt Cobainin. Tunnen olevani vahvasti osa niin kutsuttua X-sukupolvea, joka eli nuoruuttaan ysärillä. Tunnen vahvaa nostalgiaa tuota aikaa kohtaan ja olen pitkään pohtinut mistä se johtuu. Miksi ylipäätään nostalgia on niin vahva tunne ja onko kyse pelkästään jostain positiivisesta?
Nostalgian varjolla on pyritty tuomaan takaisin ”vanhoja hyviä aikoja” kammottavin seurauksin ja nämä hyvät ajat itsessään ovat sekoitus valemuistoja, populaarikulttuurin kuvastoa ja silkkaa illuusiota. Tunnistan itsessäni halun takertua juuri sellaiseen banaalin kulttuurituotteiden nostalgiaan, joka henkii yhtenäiskulttuurista, johon en kuitenkaan ole varma olenko ikinä edes kuulunut tai onko sellaista ollut olemassa.
Ihmisillä on ollut aina vahva taipumus kuvitella tulevaisuutta, mutta tavallaan me kuvittelemme samalla menneisyyttä. Suurin osa niistä tulevaisuuden kuvista, joita pidämme todella futuristisina estetiikaltaan, ovat peräisin jostain 50-luvun scifin värittämästä maailmasta. Vuoteen 1994 tultaessa tulevaisuus himmeni. Oli tunne, että se olisi viety meiltä ja kulttuuri alkoi jälkeen Cobainin toistamaan itseään.
On tärkeää kyetä kuvittelemaan uusia tulevaisuuksia, koska nykyinen kulttuuri rakenteellisesti etsii paikalleen jäämistä. Elämme keskellä markkinoinnin ja kulttuurin tulvaa, jonka osaamme tunnistaa muoviseksi, mutta emme osaa tunnistaa ulospääsyjä. Kapitalistinen kulttuuri ei edes yritä esittää olevansa jotain muuta kuin se on. Riittää, että se ei esitä uskottavia vaihtoehtoja.
Elämme kulttuuristen haamujen ympäröimänä. Ne muokkaavat kuvaa tulevaisuudesta, mutta aina omaksi kuvakseen. Henkilökohtaisesti tunnen tämän ristiriitaisena. Tunnen aitoa ja puhdasta rakkautta sitä kulttuurista aikaa kohtaan, jossa koin Nirvanan, Alice in Chainsin, pikaruokaloiden kasvun, elämää tihkuvat ostarit, Clerksin, Slackersin, Reality Bitesin, lineaarisen television ja paikasta toiseen siirtymisen täysin irrallaan kontaktia maailmaan.
Tutkin teoksessani tuota maailmaa ja sitä ristiriitaa. Vietän aikaa Kammiossa, muokkaan sitä ja pohdin mikä tekee vuodesta 1994 itselleni merkittävän, vaikka tiedostan sen olevan niin suurelta osin kangastuksia. Jos haluat jakaa omia nostalgisia muistojasi, niin mielelläni otan niitä mukaan Kammioon. Voit jakaa niitä miten vain. Vaikka heittää Kammion kaltereiden läpi paperilapulla, niin kummitukset kyllä löytävät ne.