Jokin meissä valvoo on esseekokoelma hallinasta ja hallitsemattomuudesta. Se saa ajattelemaan sisäisiä ja ulkoisia rajoituksia ja ehkä myös tapoja ylittää niitä. Vahvasti tähän aikan sidottu teos muistutti miksi henkilökohtaisesti pidän niin paljon esseistä ihan yleisesti.
Todellisuuden tutkimuskeskus on Helsingissä jo 20 vuotta vaikuttanut esitystaiteen kollektiivi, joka toimii jossain teatterin ja performanssin rajatilassa. Esitykset, performanssit ja vaikka taidevarkaudet tapahtuvat usein jossain perinteisten esitystilojen ulkopuolella. Monimuotoisuus venyi tällä kertaa kirjan sivuille asti.
Jokin meissä valvoo on teos, joka sisältää esseitä hallinnasta ja hallitsemattomuudesta. Mielenkiintoisesti rajattuun aiheeseen pureutuvat kirjoittajat Janne Saarakkala, Heidi Backström, Johanna Matruka, Jonna Wikström, Lea Kalenius, Pilvi Porkola, Titta Halinen ja Tuomas Laitinen.
Kokoelman kirjoittajat kokoontuivat kerran kuussa kirjoittamaan esseitä yhdessä ja huomasin, että kollektiivinen tekotapa vaikutti tapaan suhtautua tekstiin. Hyvin erityyppiset tekstit keskustelivat keskenään ja saattoi kuvitella miten hallinnan ja hallitsemattomuuden aihetta on pureskeltu yhteisesti paljon ennen sen suodattumista tekstin muotoon.
Essee on aina ollut lempilapsiani kirjallisuuden maailmassa. Mitä henkilökohtaisempaa kohti esseen kirjoittaja menee, sitä nautittavampaa sitä on usein lukea. Etenkin jos kirjoituksen aihe sattuu koskettamaan omaa itseään ja tämän kokoelman kohdalla moni lukija saattaa huomata niin käyvän. Esseet ovat vahvasti kiinni eristäytymisen ajassa, joka on ollut harvinaisen yhdistävä tekijä ihmisille.
Kirjan esseet ovat pysähtyneet ajan eteen, joka itsessään yhtäkkiä pysähtyi pari vuotta sitten. Harva ihminen varmasti säilyi siltä, ettei olisi joutunut pohtimaan omaa ihmisyyttään. Maailma pakotti ajattelemaan ihmisten paikkaa maailmassa ja suhteessa toisiinsa. Niin tekivät myös tämän kokoelman kirjoittajat ja siksi kirjaa lukiessa tuntui, kuin olisi ollut ikään kuin samassa veneessä sen kirjoittajien kanssa.
Tekstien aiheet liikkuvat sokeriaddiktiosta Sielun veljiin. Niistä jokaista yhdistää äärimmäinen inhimillisyys ja avoimuus, jota ehkä juuri kollektiivinen tekotapa on vahvistanut. Tyyli vaihtelee tieteellisestä runolliseen ja lukijana voi nauttia polveilevasta kokemuksesta.
Hallinnan lisäksi esseissä puhutaan paljon muutoksesta. Heidi Backström kirjoittaa: "Epäilen, että tulevaisuudessa aikaamme tarkastellaan paitsi ilmaston, ja kapitalismin romahduksen, myös kosketuksen murroksen aikakautena."
Muutos yhteiskuntaan on ollut viime aikoina nopeaa ja siksi näkyvämpää kuin yleensä. Muutos kosketuksen kulttuuriin saattaa olla pysyvää. Pyrkimyksemme hallita sitä muuttuu vähitellen uudeksi normaaliksi ja siihen meillä ei välttämättä ole hallintaa. Eikä se välttämättä ole hyvää tai pahaa. Se on vain muutosta.
Esseistä erityisesti mieleeni jäi Lea Kaleniuksen raportti sokerinhimosta. Esseessä käsiteltiin omaa suhdetta makean syömiseen ja sidottiin se niin sokerintuotannon, addiktion kuin diabeteksenkin aiheisiin. Sokerissa kokoelman aiheet ikään kuin sitoutuvat yhteen. Miten jokin historiallisesti mullistuksia aiheuttanut asia on vaikuttanut niin perustavanlaatuisesti yksityisiin elämiin. Miten halumme ohjaavat muka rationaalisia itsejämme sokeasti. Miten alistumme hallinnalle vapaaehtoisesti.
Jokin meissä valvoo on virkistävä kokoelma, jossa melko raskaitakin aiheita käsitellään lämpimästi. Jos essee ei ole tuttu tekstilaji, niin suosittelen viimeistään tämän teoksen kohdalla kokeilemaan sitä. Essee antaa mahdollisuuksia sellaiseen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen yhdistelmään, josta tämän teoksen kirjoittajat ovat ottaneet kaiken irti.
Jokin meissä valvoo Adlibriksessa*
Mainoslinkit merkattu: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti