 |
| František Kupka: Teräs juo II (1927–1928). Centre Pompidou, Musée national d'art moderne / Centre de création industrielle, Paris, talletus, Marseille, musée Cantini. © ADAGP, Paris. Kuva: © Centre Pompidou, MNAM-CCI, Dist. RMN-Grand Palais / image Centre Pompidou. |
František Kupka (1871 - 1957) on eräänlainen abstraktin taiteen kummisetä. Kun tämän työ asetettiin näytteille Pariisiin, miettivät pariisilaiset josko pitäisi kieltää ulkomaalaisten taiteilijoiden esittely gallerioissa. Ulkopuolisuus, kapinallisuus ja tietty jazzin henki vetävät vahvasti tähän Ateneumin näyttelyyn.
Ateneum esittää Kupkan töitä ensimmäistä kertaa Suomessa laajassa retrospektiivissa. Yli 150 teosta, kerättynä ympäri maailmaa, kattavat Kupkan uran 1890-luvulta 1950-luvulle.
 |
| František Kupka: Omakuva (1910). Prahan kansallisgalleria. © ADAGP, Paris. |
Teoksissa näkyy mielenkiintoinen siirtymä abstraktiin suuntaan esittävämmästä taiteesta ja on hankala kuvitella Ateneumin saleja kulkiessa, että kyseessä on tosiaan yksi ja sama taiteilija. Jokaisessa huoneessa viehätyin eri asioista. Joskus teos saattoi kuvata liikettä tai ääntä tai joskus antaa itsessään jotain kaunista tai puhuttelevaa.
Tietty yhteiskunnallisuus etenkin Kupkan grafiikassa kiehtoi. Miten tämä vastusti rahan valtaa ja näytti taiteessaan tuen työväen taistelulle. Abstraktin taiteen pioneeri oli jämerästi kiinni todellisuudessa ja siihen pesiytyneessä eriarvoisuudessa. Toisaalta esoteria vei tätä myös mukanaan ja Kupka jopa rahoitti opintojaan meediona. Myös tämä puoli on nähtävissä teoksissa.
Musiikki ja sen näkyväksi tuominen maalaustaiteessa herättää katsojassa jotain mielenkiintoista. Teos tulee kokea korostetun intuitiivisesti. Nähdä itse miten sävelet putoavat taulusta.
 |
| František Kupka: Pianon koskettimet, Järvi (1909). Prahan kansallisgalleria. © ADAGP, Paris. |
Se värien ja musiikin ja muotojen kirjo oli kokemisen arvoinen. Suorat linjat ja niiden rikkoutuminen ja värien leikittely keskenään ja kaikki se hallittu kakofonia. Tämä näyttely toimi kuin aikakone, joka antaa tuntea samoja tunteita kuin ihmiset silloin noin sata vuotta sitten.
Lisätietoa näyttelystä Ateneumin sivuilta täältä. Näyttely on avoinna 19.5.2019 asti. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös näyttelyn teemoja yhdistävään Tarja Ervastin valoteokseen. Itse rauhotuin teoksen ääressä täysin. Jollekulle muulle se voi antaa jotain ihan muuta. Jännittävä teos, joka avaa synestesian maailmaa.
Vinkkejä näyttelyyn:
- Tutki teosten nimiä. Ne ovat erityisen paljastavia tässä näyttelyssä.
- Tarkkaille Ateneumin sivuilta mitä luentoja ja konsertteja näyttelyn yhteydessä järjestetään.
- Näyttelyn yhteydessä julkaistu kirja on tutustumisen arvoinen. Paljon tietoa ja hieno valikoima teoksia.
 |
| Ateneumin taidemuseo 20.2.2019. Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen. |
Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti