14.8.2018

Rafael Donner - Ihminen on herkkä eläin




Ihminen on herkkä eläin on Rafael Donnerin omaelämäkerrallinen essee, jossa tämä käy läpi niin kipeitä kuin humoristisiakin vaiheita nuoresta elämästään. Pidän ajatuksesta, että elämäkerrallisen teoksen voi kirjoittaa jo nuorena. Että tarinan voi jättää kesken tietäen, että se saattaa olla vasta alussa.

Rafael Donner näyttäytyy kirjansa sivuilla hieman etuoikeutettuna, syvällisenä ja herkkänä ihmisenä. On välillä hankala asettua tämän kanssa samalle puolelle, mutta se ei tarkoita, etteikö tätä kohtaan tuntisi ajoittain sympatiaa. Teksti on todella henkilökohtaista ja siitä paistaa herkullinen nuoruus läpi niin hyvässä kuin pahassakin.

"Olen nuori tyhmä ja naiivi, mutta toivon että nämä ominaisuudet eivät muodostuisi lukijalle taakaksi vaan ne nähtäisiin pohjalastina tai vastapainona vanhuuden viisaalle mutta ehkä ambivalentimmalle, varovaisemmalle ja joskus myös vanhentuneelle kirjallisuudelle."

Donner tavallaan tunnustaa heikkoutensa, mutta tekee sen niin röyhkeällä tavalla, että lukijana vähän ihastuin tähän ylimielisyyteen. Mihin se vielä johtaakaan?

Ainakin itsevarmuutta kuvaavassa luvussa on vaikea olla Donnerin puolella. Tämän itsensä kuvaaminen "normaaliksi valkoiseksi mieheksi" tuntuu inhottavalta kun tämä samalla puhuu lihavuudesta "heikkouden kantamisena näkyvillä" ja "epäonnistumisena". Donnerin näennäisen filosofinen ote ei kanna niin pitkälle, että se peittäisi ajattelun naiiviutta. Ei riitä, että tämä vain toivoo, että se ei "muodostuisi lukijalle taakaksi" jos se kuitenkin on taakka.

Kirja on jaettu esseisiin joiden nimissä on erilaisia ihmistiloja heikkoudesta vahvuuteen ja häpeästä ylpeyteen. Nuoreen elämään on tosiaan mahtunut erilaisia käänteitä ja kirja toimii myös puhtaan kertomuksen tasolla. Ehkä jopa paremmin kuin niinä hetkinä kun Donner ajautuu kovin syvällisiin pohdintoihin elämästä.

Tämän herkkyys on se osa Donneria, joka tuntuu aidoimmalta. Ihminen on tosiaan herkkä eläin ja Donner osaa kuvata tätä sen verran mainiosti että uskon kirjan sivuilta löytyvän ihan aidon ihmisen. Koulukiusattu ja oman mielensä kanssa kamppaileva nuori mies saa tekstissä puheenvuoron ja käyttää sen vangitsevalla tavalla.

Jörn Donner, Rafaelin isä, oli minullekin syy ensin tarttua kirjaan. Ilman Jörkkääkin olisi kirja ollut lukemisen arvoinen, mutta arvostin todella paljon sitä inhimillistä kurkistusta idolini elämään, jonka tästä kirjasta sain. Kannattaa itse lukea mitä Rafaelilla on isästään sanottavaa.


Rafael Donner, 2018, Ihminen on herkkä eläin. Omaelämäkerrallinen essee, Teos & Förlaget



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti