21.8.2018

Laura Gustafsson - Pohja




Pohja on Laura Gustafssonin autofiktiivinen teos, joka on kerännyt arvosteluissa paljon sanoja kuten raadollinen, pimeä tai hämmentävä. Myös upeaa on viljelty ja on helppo yhtyä kaikkiin edellisiin. Tärkeintä kuitenkin on, että teos vaikutti rehelliseltä.

Oliko se ihan totta joka sana, on oikeastaan sivuseikka. Rehellisyys löytyy Gustafssonin tavassa nähdä maailma ja kuvailla se sanoina. Tuntuu, että mitään ei ole jätetty pois. Ei niitä kivuliaitakaan ajatuksia.

Bukowskimainen raadollisuus tasapainoilee ihan normaalin helsinkiläisen ihmisen elämän kanssa. Päähenkilö on ehkä ongelmallinen, mutta niin meistä moni muukin on. Samaistumispintaa löytyy varmasti enemmän kuin moni haluaisi itselleen tunnustaa.

"Olin kakskytkaks ja asuin Vaasankadulla. Alin kerros, ikkuna sisäpihalle. Ihmiset katsoivat ulkoa asuntooni. Kultapalmun baarimikko vilkutti, kun join aamukahvia. Toinen kissoista repi halvan tapetin riekaleiksi. Olin oppinut ostamaan kaupasta kaljaa, Karhua lasipulloissa. Kahdentoista pullon pakkausta kutsuttiin mäyräkoiraksi. Poltin vihreää Pall Mallia ja harrastin välillä seksiä entisen poikaystäväni kanssa. Se oli lohdullisin asia elämässäni."

Gustaffsson kertoo kirjansa olevan paljastuskirja, joka paljastaa lähinnä kirjoittajansa. Rakastan sitä miten näistä lähtökohdista kirja ei ole kuitenkaan mitenkään moralisoiva muita tai kirjoittajaa itseään kohtaan. Se ei sisällä suuria opetuksia vaan kertoo tapahtumat sellaisenaan. Lukijan vastuulle jää kaikki moralisoiminen, mutta henkilökohtaisesti suosittelen ajattelemaan kokonaiskuvaa ennen tuomitsemista.

Kirjailija ei ole vastuussa siitä, että sinä lukijana saat elämyksen, joka auttaa sinua löytämään jotain itsestäsi. Tämä on henkilökohtainen tarina, johon sinut on etuoikeutetusti kutsuttu. Itse nautin siitä todella paljon.

"Ei tässä ole mitään kivaa ja vapautunutta, uutta tyttövoima-löytyy-kolmekymmentävuotiaana feminististä itsenäisyyttä. Ei lainkaan voimaannuttavaa emansipaatiota. Ei mitään "katsokaa häntä, hän toteuttaa naiseuttaan niin vailla rajoja, sepä vasta on nykyaikaa".   Ja vapaus ja vapaus ja voi että kun nyt on vapaus ja vailla rajoja, pidäkkeitä ja säätelyä voi tehdä ihan kaikki asiat, jotka mieleen juolahtavat.   Ei, sellaista tässä ei ole vähääkään."

Kirja sai minut haluamaan lisää. Onneksi Gustaffssonilta löytyykin lisää hyllyntäytettä, johon voi tutustua esimerkiksi tämän sivuilla täällä.

"Missä on hetki, joka määrittää kaiken jälkeenpäin koittavan. Milloin hetki, josta hiljaisuus alkaa."



Laura Gustaffsson, 2017, Pohja, Into kustannus

Kuvat: Into, lauragustaffsson.fi

2 kommenttia:

  1. Mua hämmentää tämä kirja erityisen paljon, sillä se on ns. paperilla juuri sellainen, josta olin olettanut pitäväni. Luin puoliväliin, ja joku vain tökki tökki tökki ja huomasin olevani varsin armoton koko kertomukselle, joten jätin sen sitten kesken. Ehkä osin tuntui epäreilultakin "olla pitämättä" näin henkilökohtaisesta ja aukiolevasta, koska mikä minä olen olemaan pitämättä tai pitämään toisen tavasta olla ja elää. Voisin kokeilla ehkä joskus toisenlaisessa hetkessä tätä uudelleen, ehkä. :)

    VastaaPoista
  2. Olen tätä käännellyt käsissäni, mutta jostain syystä se ei ole ikinä päätynyt lukulistalleni asti. En muista, miksi jätin sen unohtumaan, mutta nyt luettuani bloggauksesi se alkaa varovasti taas kiinnostelemaan. Vaarallista puuhaa tämä kirjablogien lukeminen, ennestäänkin mammuttimainen lukulista paisuu häpeällisiin mittoihin... :D

    VastaaPoista