18.11.2018

The Name of the Game - voiko pelejä tehdä lukkiutumalla hotellihuoneeseen viinalastin kanssa?



The Name of the Game on dokumenttielokuva yhteistyöstä legendaarisen arcade-pelien suunnittelijan Eugene Jarvisin ja suomalaisen peliyhtiö Housemarquen yhteistyöstä. Olen aina halunnut kurkistaa suomalaisten pelifirmojen kulisseihin, joten pidin tätä loistavana tilaisuutena juuri siihen.

Suomalainen peliteollisuus on näyttäytynyt minulle mystisenä ja vauhdikkaana alana, johon ajautuu töihin se Richard Floridan kuvailema "luova luokka" juomaan kaljaa ja painamaan kovasti duunia. Ohjaajat Paul J. Vogel ja Jarno Elonen pääsivät tuonne kulisseihin seuraamaan mikä se totuus on.


No totuus näyttäisi olevan, että pelialalla painetaan kovasti duunia ja juodaan kaljaa. Ja vodkaa, ja viskiä ja shotteja ja...

Talouselämässä ehdittiin jo sanoa, että The Name of the Game "saattaa koko pelialan häpeään". Elokuvasta saisi näiden mukaan kuvan lähinnä poikien ryyppyreissusta, jossa itse pelinteko ja markkinointi on "amatöörimäistä räpellystä".


Elokuvantekijät ovatkin todella valinneet hyvin tarkan näkökulman. Itse pelin kehittämisestä näemme hyvin vähän ja fokus on juuri markkinoinnin haasteissa ja siinä johtoportaan kulissien takaisessa toiminnassa. Iso osa materiaalista näyttääkin olevan kuvattu melko rennoissa oloissa ja alkoholi näyttäytyy todella korostuneena elementissä elokuvassa.

Tuntuu, että premissi tarinalle on siellä, mutta mitään tarpeeksi hienoa tai tarpeeksi traagista ei tapahdu. Tuntuu kuin elokuvantekijät olisivat varmaan toivoneet enemmän suuntaan tai toiseen. Ryyppääminenkin on juuri sitä mihin itse tottui joskus teinivuosinaan. Päivät tehtiin asiallisesti ihan tavallista duunia, mutta illalla uhottiin muuttavamme maailmaa.


Elokuvan yksi muistettavimmista kohtauksista on kun pelintekijät lukkiutuvat hotellihuoneeseen ja vannovat etteivät poistu ennen kuin pelille on keksitty nimi. Suurta uhoa ja lasien kallistelua seuraa kohta päätös tilata taksi ja lähteä baariin. Nimi on edelleen epäselvä. Rakastan tuota kohtausta.

Elokuvan rakenne toimii kuitenkin hienosti ja pureutumalla muutamaan henkilöön on käsillämme ihmisvetoinen ja mielenkiintoinen dokumentti. Vogel kertoi lehdistönäyksessä, että elokuvan juoni toimii kokonaisuutena, mutta on tavallaan pätkitty myös kahdeksaan eri lokeroon, joilla jokaisella on oma alku, keskikohta ja loppunsa. Tämä on hyvä ratkaisu ja vaikka pelialasta mitään ei tietäisikään, niin dokumentti on niin tarinallinen, että kenen tahansa on helppo seurata sitä.


Juuri dokumentin tekemisen kannalta seurasinkin mielenkiinnolla elokuvaa. Moni asia oli vain tehty niin oikein ja tekijöiden ammattitaito näkyi taustalla. The Name of the Game on tehty 430 000 euron budjetilla ja taustalla häärii jopa X-men elokuvista tuttu tuottaja Jason Taylor.

Lisätietoa elokuvasta löydät näiden sivuilta täältä. Jos pelit, markkinointi tai vain ihmisvetoiset dokumentit kiinnostavat, niin voin suositella The Name of the Gamea. Ei meidän tarvitse pelialaa hävetä vaikka siellä joitain asioita tehtäisiinkin vähän toisin. Epäonnistumisia tarinassa riittää, mutta myös todella hienon tuotteen rakentamista. Katsojalle elokuva tarjoaa kuitenkin hyvin aidon ja rehellisen tarinan, jossa on päästy lähelle ihmisiä, jotka selkeästi eivät ole normaalisti mukavuusalueellaan kameran edessä.


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti