tiistai 2. toukokuuta 2017

Kaikkien aikojen pelit



Kaikkien aikojen pelit on Aleksandr Manzosin tuore kirja, jossa esitellään keskeisiä videopelejä näiden verrattain lyhyen historian ajalta. Odotin kirjalta tosiaan lähinnä lyhyitä peliesittelyjä ja samalla pientä nostalgiatrippiä, mutta siitäpä sai irti muutakin.

Pelien historia on oikeastaan vain muutamien kymmenien vuosien ajanjakso, johon kuitenkin mahtuu paljon. Vuoden 1972 Pongista ollaan tultu pitkä matka Grand Theft Autoon ja tämä kehitys on historiankirjojen sijasta monien minunkin sukupolven pelaajien selkärangassa. Tuntuu kuin aivan vastikään pelit olisivat olleet lähinnä pikselimössöä ja yhtäkkiä sitä tehdään monimuotoisa tehtäviä realistisissa maisemissa toisten online-pelaajien kanssa.

Aleksandr Manzos on koonnut kirjaansa merkkipaaluja tuon kehityksen ajalta. Vaikka todella monen pelin voi kuvitella ansaitsevansa paikkansa kirjassa, niin tuntuu että nämä valikoidut antavat kuitenkin oleellisen, vaikka rajatun, vaikutelman kuvaamaltaan ajanjaksolta.

Pelien silkan esittelyn sijaan Manzos avaa näiden maailmoja suhteessa aikaan ja koko pelimaailmaan. Tämä tuntuu pureutuvan pelaajien ja pelien sisäiseen maailmaan mielenkiintoisella tavalla ja tarjoaa paljon pientä nippelitietoa, jota ainakin henkilökohtaisesti rakastan. Etenkin pidän siitä, että Manzos ei vain kerro millaisia pelit ovat vaan miltä niitä tuntuu pelata.

Pongia (1972) on usein kutsuttu ensimmäiseksi videopeliksi ja vaikka jo 60-luvun alussa MIT:ssa kehiteltiin Spacewars! -niminen peli, niin ainakin Pong oli se ensimmäinen kaupallista menestystä saanut peli. Kun se ensimmäisen kerran tuotiin kalifornialaiseen baariin, niin pian otettiin yhteyttä pelin lakattua toimimasta. Paljastui, että kone oli yksinkertaisesti mennyt oikosulkuun, kun se oli niin täynnä kolikoita.

Pong

Space Invaders (1978) oli monella tapaa edistyksellisempi peli, mutta yksi moderniin pelaamiseen vaikuttanut tekijä oli pisteiden talletus. Kilpailu pelin herruudesta muuttui kerralla laajemmaksi tavoitteeksi. Tästä alkoikin kolikkopelien niin sanottu kultainen aikakausi, joka kesti aina 80-luvun puoliväliin.

Space Invaders

Kolikkopeleistä suosituin oli tietenkin Pac-Man (1980). Hahmon nimi tulee japaninkielisestä ilmaisusta paku paku, joka tarkoittaa "syödä hyvällä mielihalulla". Länsimaihin peli lähes tuotiin nimellä Puck-Man, mutta ajateltiin sen P:n olevan turhan helppo rapsutella F:ksi.

Pac-Man Timen kannessa 1982

Pelien nykyaikaan tultaessa vilahtelee kirjassa paljon tuttuja nimiä. Doom, Quake, Tomb Raider, Metal Gear Solid... Laaja skaala pelejä, jotka johdattelivat aina vain tehokkaampien alustojen kanssa nykyiseen, kolmiulotteiseen pelimaailmaan.

Esimerkiksi Minecraft ja Grand Theft Auto ovat maailmoja, jotka ovat jo paljon suurempia kuin "pelkkiä pelejä". Fall Outin aloittama satiiri peleissä on hiottu äärimmäisyyksiin GTA:ssa ja moni voisi verrata tätä jo suuriin elokuvan tai kirjallisuuden klassikoihin. Yhteiskunnallinen kritiikki on niin voimakasta, että se jo lähes antaa arvon tälle räävittömyyden ja väkivallan ihannoinnille.

Minecraft taas on osaltaan korvannut sitä maailmaa, jonka Legot ovat aloittaneet. Kun Legoissa tulee jossain vaiheessa huoneen tai palikoiden rajat vastaan, niin Minecraftissa voidaan luoda periaatteessa mitä vain. Se antaa mahdollisuuden todella monipuoliseen oppimiseen peliympäristössä ja koulutkin ovat tähän kehitykseen hiljalleen heräilemässä.

Pelien tulevaisuus ei tunnu olevan rajoittunut pelkkiin kotona tuijotettaviin ruutuihin ja vanhat varoitukset pelien turruttavasta luonteesta saattaa olla aihetta laittaa uudelleenarviointiin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan esimerkiksi Pelikasvatuksen sivuihin täällä.

Grand Theft Auto 5

Pelit ovat mielenkiintoinen aihe tarkastella kokonaisena kulttuurina. Pelikulttuuri on lyhyessä ajassa syntynyt, monipuolinen maailma, joka on kasvanut jo yli silkan mekaanisen peliprosessin. Pelit ovat keino ilmaista omaa persoonaa siinä kuin muoti, kulutus tai taidekin. Space Invaders ei elä vain elektronisessa maailmassa vaan esimerkiksi kahvikupeissa, T-paidoissa ja vaikka katutaiteessakin. Pac-Man ei ole vain peli vaan käsite. Vaikka et olisi ikinä pelannut kyseistä peliä, niin piirakan näköinen hahmo on silti tuttu.

Kaikkien aikojen pelit onnistuu näkemään pelaamisen kokonaisena kulttuurina, mutta silti tarkastelee aihetta juuri niiden meille rakkaiden pelien kautta. Jos jotain jäin kaipaamaan niin värikuvia, sillä havainnollistavat kuvat peleistä jäivät nyt hieman valjuiksi. Myös Manzosin innostus pelejä kohtaan näkyi välillä melko runsaana huutomerkkien käyttönä, mutta tämä annettakoon anteeksi. Kaiken kaikkiaan on helppo suositella tarttumaan kirjaan. Se antaa lukijalleen paljon vaikka ei olisi ikinä kirjan pelejä pelannutkaan.

Aleksandr Manzos, 2017, Kaikkien aikojen pelit, Avain, arvostelukappale



1 kommentti:

  1. Pikaisesti vilkaisin tätä ja kai se pitää lukeakin, kun Manzos on minulle Pelit-lehden luottotoimittajia jonka suositukset painavat Steam-tilin wishlistia täyttäessä.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.