perjantai 27. tammikuuta 2017

Petri Tamminen - Suomen historia




Suomen historia on Petri Tammisen tuore teos, jossa Suomen historiaa käsitellään suomalaisten omien tarinoiden kautta. Tämä kirja on hankala asettaa mihinkään tiettyyn kategoriaan tai arvostella sitä vaikkapa muiden historian kirjojen joukossa. Kyseessä on persoonallinen pieni helmi, jonka arvo rakentuu meidän kaikkien tarinoista. On tavallaan huojentavaa nähdä Tammisen kirjan kautta, että jonkinlainen yhtenäiskulttuuri on Suomessakin vielä hengissä.


Petri Tamminen on kirjailija ja toimittaja Asikkalasta, jonka tuotanto kattaa useita romaaneja ja novellikokoelmia. Tämän tyyliä on kuvailtu humoristisen lakoniseksi ja vaikka tämä oli ensimmäinen kosketukseni Tammisen töihin, niin uskon palaavani tämän jälkeen myös aikaisempiin teoksiin.

Petri Tamminen. Kuva: Otava/Ville Juurikkala
Oikeastaan kosketus juuri Tammisen tyyliin saattaa olla ohut, sillä en osaa sanoa paljonko tekstissä on kulloinkin kertojaa ja paljonko kirjailijaa itseään. Kirjaan haastateltiin satoja suomalaisia, joiden kertomuksista Tamminen on koonnut eheän kokonaisuuden.

Kuvittele jokin virallinen, järkälemäinen teos Suomen historiasta. Se on kuin raskas samettiverho, joka monimutkaisine kuvioineen kertoo järkähtämätöntä tarinaa. Tammisen Suomen historia on kuin kurkistus tuon verhon taakse.

Usein sanotaan, että jokin teos tuo historian "eläväksi". Tämä kirja on pelkkää elämää. Päivämääriä ja suuria historian käänteitä kaipaavan ei sitä kannata avata. Sen sijaan, että puhuttaisiin Suomen historiasta, voisi pikemminkin puhua suomalaisuuden historiasta.

Näissä tarinoissa oli jotain niin tunnistettavaa juuri suomalaisen identiteetin kautta. Vaikka harvoin itseänikään ajattelen juuri suomalaisena identiteetiltäni, niin tunnistin kirjasta tarinoita, jotka liittyvät vahvasti omaan kasvuuni ja lähipiirien vastaaviin tarinoihin.

Kertomukset alkavat itsenäisyyden alkuajoilta ja jatkuvat aina nykypäivään. Tarinat ovat lyhyitä ja niiden tunnelma on tärkeämpää kuin silkka informatiivinen sisältö. Otsikot kattavat suomalaisuuden kirjon kansalaissodan kautta Armi Kuuselaan ja aina niuhottamiseen asti.

On yksi asia tietää milloin esimerkiksi jatkosota alkoi ja mitä silloin tarkalleen tapahtui ja toinen asia tietää miten jatkosodan aikaan Mannerheim kumartuu kieltä näyttäneen pikkutytön puoleen Mikkelissä ja sanoo "Sinun kieli paikka on sinun suussa".

Erään äiti ei perusta plussa- tai bonuskorteista, koska pula-aikana sai tarpeekseen korteista. Uimakoulu oli sitä, että ensin heiluteltiin käsiä ilmassa pari minuuttia ja sitten opettaja ottaa uimahousuista kiinni ja heittää järveen. Yleislakon aikaan täytyi eräässä perheessä isän laittaa verhot eteen kun piti voita kirnuta ja lattiat pestä. Eihän sitä voinut näyttää naapureille, että naisten töitä tehdään.

Tarinat olivat usein huumoripitoisia, mutta osa meni traagisuudenkin puolelle. Lama, sodat, Estonia ja monet muut ovat jättäneet meihin kansana jälkensä ja tämä ei tule esiin vain toteamalla näiden asioiden tapahtuneen. Todelliseksi historia muuttuu vasta ihmisten kertomusten kautta ja siksi pidän tätä kirjaa tärkeänä. Ainoa ongelma on se, että se loppuu liian pian. Uskon vahvasti, että tämän kirjan idea kantaisi vielä kymmeniä kirjoja eteenpäin.


Petri Tamminen, 2017, Suomen historia, Otava, arvostelukappale


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.