perjantai 25. marraskuuta 2016

CANTH




Kansallisteatterin Canth on näytelmä, joka juhlistaa Suomen 100-vuotista historiaa ja tietysti Minna Canthin upeaa uraa. Eipä juuri parempaa symbolia Suomen kulttuuria edustamaan löytyisikään. Seppo Parkkisen näytelmä on hyvin Kansallisteatterin näköinen ja Kaisa Korhosen ohjaus on terävää ja omaperäistä. Yleisö saa tunteen, että lavalla avataan jotain jännittävää suomalaisen teatterin ja kirjallisuuden historiasta.

Ihan ensin on mainittava miten Cécile Orblin teki ikimuistoisen työn nimiroolissa Canthina. Jo esityskuvien perusteella osasin odottaa Orblinilta jotain väkevää ja tätä tosiaan sain. Käydessäni katsomassa Kaksi matkaa Israeliin, huomasin miten tämä nuori näyttelijä oli kuin kotonaan kahden legendaarisen näyttelijän välissä. Tällä kertaa Orblin varasti koko lavan. Tämä näyttelee koko kehollaan eikä missään vaiheessa yritä näytellä "nätisti" vaan paahtaa täysillä menemään. Ihan huikea suoritus.
Cécile Orblin

Koko ensemble oli nimekäs ja näki, että esitys on haluttu rakentaa kovien näyttelijäsuoritusten varaan. Muun muassa Jukka Puotila Kaarlo Bergbomina, Kristiina Halttu Ida Aalberginä ja Pihla Maalismaa Hilda Aspina olivat tapansa mukaan eläytyviä ja en voisi muita ihmisiä näiden esittämissä rooleissa kuvitella. Eeva Putro nousi viimeistään nyt lujaa tietoisuuteeni ja Jussi Lehtonen taas veti monella tapaa täydellisen roolin näyttelijä Niilo Salana. Mahtavan ilmeikästä työskentelyä, joka olisi hyvinkin voinut livetä ylinäyttelyn puolelle, mutta säilyi lähes mielipuolisen puhuttelevana. Lehtosella on harvinaisen persoonallinen lärvi, jonka mielellään näkisi useammassakin näytelmässä tulevaisuudessa.

Jussi Lehtonen

Minna Canthin tarinan lisäksi näytelmä käsittelee suomalaisen teatterin varhaisia vuosia. Iida Aalbergin, Niilo Salan ja Kaarlo ja Emilie Bergbomin kaltaiset hahmot eivät toimineet vain taustana Canthille vaan edustivat laajemminkin teatteria Suomessa.

Canthista ei tehty sitä vakavaa, vanhaa naista, joka meitä usein katsoo valokuvista. Kyseessä on elinvoimainen ja kapinallinen nuori nainen, joka itsevarma tekemisistään, mutta toisaalta monen eri tahon repimä. Seppo Parkkinen sanoo:

"Kysymys on Canthin kirjailijantyön ja teatterin leikkauspisteistä. Ja ajasta, jossa hän elää, suhteesta siihen, sen tapahtumiin ja aikalaisiin. Miksi Minna Canth valitsi teatterin? Millainen oli näytelmäkirjailijan ura? Mitä teatterin yhteisö hänelle merkitsi?

Juuri kapinallisuus iski lavalta voimakkaasti. Ehkä jopa enemmän kuin Canthin taiteellista perintöä, korostettiin näytelmässä tämän taistolaista ja lähes anarkistista puolta, jota Canth yritti vastustajistaan huolimatta näytelmiinsä tuoda.

Cécile Orblin, Elli Närjä, Eeva Putro ja Pirjo Määttä


Canth näytti ja kuulosti hyvältä. Kati Lukka on jälleen tehnyt näköisensä ja teatterin taikaan luottavan lavastuksen, jossa etenkin erilaiset tuolit tuntuivat olevan pääosassa. Ennen näytelmää pääsimme kuulemaan valosuunnittelija Kalle Ropposen ajatuksia esityksestä.

 Vaikka valosuunnittelijaa voi helposti pitää vain teknisen puolen ihmisenä, niin Ropponen on selvästi taiteilija, joka tekee teatteria intohimolla eikä pelkillä insinöörin silmillä. Valaistus toimikin kovana ja iskevänä Lukan lavastuksen kanssa. Voimakkaat taustavalot ja niukat puurakenteet loivat tunnelmaa, joka korosti sitä, että nyt ollaan nimenomaan teatterin lavalla.


Canth Kansallisteatterissa tulee varmasti jonkin verran jakamaan mielipiteitä ja ehkä hyvä niin. Kansallisteatterin rooli keskustelua herättävänä teatterina jatkaa Canthin perintöä. Uudet sukupolvet löytävät tästä omia kosketuspohjiaan Canthiin ja kiinnostus tämän kirjallista tuotantoa kohtaan varmasti kasvaa.

Vinkki: Käy ennen näytelmää katsomassa teatterin yläkerrassa Edefeltin maalausta Ida Aalbergista (myös työn luonnos Porvoon museossa kannattaa joskus käydä katsomassa). Saatat nähdä pienen yhtäläisyyden tuohon maalaukseen lavallakin.

Lisää tietoa näytelmästä, esityksistä ja lipuista löydät Kansallisteatterin sivuilta täältä.



ROOLEISSA Kristiina Halttu, Olli Ikonen, Jussi Lehtonen, Pirjo Luoma-aho, Pihla Maalismaa, Pirjo Määttä, Harri Nousiainen, Elli Närjä, Cécile Orblin, Jukka Puotila, Eeva Putro, Seppo Pääkkönen / Taisto Reimaluoto ja Henri Tuominen
OHJAUS Kaisa Korhonen
LAVASTUS Kati Lukka
PUKUSUUNNITTELU Pirjo Liiri-Majava
MUSIIKKI Hannu Kella
VALOSUUNNITTELU Kalle Ropponen
ÄÄNISUUNNITTELU Esa Mattila
KOREOGRAFIA Marjo Kuusela
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Jari Kettunen
OHJAAJAN ASSISTENTTI Elina Lajunen
Esitys nähty medialipulla
Kuvat: Stefan Bremer


1 kommentti:

  1. Varmasti Canth tulee herättämään keskustelua ja hyvä niin, ei tainnut rouva itsekään polemiikkeja väistellä :-)
    Minusta näytelmä tuo upeasti aikakauden lavalle ja Minna Canthin oman aikansa lapsena sen konventioita vastustamassa, vaikka pientä mutinaakin taisi suustani kuulua.

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.