maanantai 15. kesäkuuta 2015

Korpin silmät kaiken näkevät




Korpin silmät kaiken näkevät. Onpas hieno nimi kirjalle. Ja ne kannet myös. Kirjafetissini pääse ehkä taas liiaksi valloilleen, mutta kyllä tuo Jarno Kantelisen suunnittelema kansi on poikkeuksellisen kutsuva. Pahaenteinen ja taidokkaasti toteutettu. Kantta ei ole työnnetty täyteen kamaa vaan jätetty tarpeeksi yksinkertaiseksi.



Itse kirjailija Jussi Katajala taas on jo monelle tuttu nimi. Tämä on kirjoittanut useisiin lehtiin ja antologioihin ja on ainakin pienkustannuksen maailmassa siis vakiinnuttanut paikkansa. Kirja on Osuuskumman kustantama, jonka kokoelmateoksen lohikäärmeistä luin myös vastikään (siinä myös oli mukana yksi Katajalan tarina).

Kirja on häpeilemätön kokoelma kauhutarinoita. Häpeilemätön siinä mielessä, että se ei pelkää tarttua kliseisiin. Kamera, jonka kuvissa näkyy outo hahmo, ihmissusia ja vampyyreita... Nämä ovat aiheita, joihin täytyy tarttua intohimolla tai ei ollenkaan. Muutoin lopputulos tuntuu vain falskilta. Uskon, että Katajalan intohimo aiheeseen on pakko tulla jostain tämän nuoruudesta ja ehkä Barkerin, Kingin ja Lovecraftin maailmoista. Niissä itsekin vietin paljon aikaani ja tunnistan Katajalan tekstin välityksellä lajitoverin.

Luin juuri toisen suomalaisen kauhukokoelman Valkoiset Varpaat, ja joiltain osin tämä kirja tuntui luonnollisesti jatkumolta lukemisessani. Koska nyt oli kyse vain yhdestä kirjailijasta, niin lopputulos tuntui siksi tasaisemmalta. Aihepiiri hyppi kuitenkin yhtä laajalla skaalalla kuin "varpaissa" ja se oli hyvä asia.

Kirja pitää otteessaan ja jos joskus tyylillisesti jokin kohta saakin tarttumaan henkiseen punakynään, niin lopulta ne tarinat nousevat pääosaan. Usein tietyt ratkaisut juonen kannalta ovat hyvinkin oivaltavia ja Katajalasta, tuosta espoolaisesta insinööristä, tulee mieleen jopa Ray Bradbury.

Jos joitain tarinoita pitäisi nostaa kokoelmasta esiin, niin itseeni vetosivat ainakin "Jos lähtee sutta karkuun", "Rautakihlat" ja "Korkea kiertorata". Kokonaisuus oli kuitenkin se joka oli merkityksellistä. Kokoelmassa oli jotain hyvin perinteistä kauhukertomusten alalta. Vaikka kauhun ei todellakaan ole tarkoitus aina vain pelottaa lukijaansa, niin voin ainakin kuvitella joidenkin saavan tästä myös pelon kokemuksia aikaan. Itsehän olen iso ja rohkea kirjabloggaaja ja immuuni sellaisille tunteille.

Paikallisuus oli iso plussa tarinoissa. Suomalainen maisema levittäytyi käsinkosteltavana silmien eteen vaikka välillä mentiin ulkomailla ja avaruudessa asti. Tarina "Vuoronvaihto" taas sijoittui Tukholmaan ja ainakin itselleni oli mukavaa lukea tarinaa, jossa myös vilahteli koko ajan tuttuja maisemia.

Voin suositella kirjaa tarinoiden ystäville. Nämä ovat juttuja, joita lapsuudessa kerrottiin jännityksellä kavereille ja luettiin kauhulehdistä. Tarinoita, joita on helppo lukea kesälaitumilla ja paeta hetkeksi arjesta.



Korpin silmät kaiken näkevät ja muita yöpuolen tarinoita, 2015, Jussi Katajala, Osuuskumma, arvostelukappale

1 kommentti:

  1. Onpa kyllä kaunis kansi! Houkutteleva. Muutenkin kuulostaa jännältä :)

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.