maanantai 25. toukokuuta 2015

Suomalaiset kirjailijat ottivat lohikäärmeet käsittelyynsä





Tänään julkaistiin ensimmäinen lohikäärmeisiin keskittyvä suomalainen antologia "Käärmeenliekit– suomalaisia lohikäärmetarinoita". Kyseessä on osuuskuntamuotoisen kustantamon, Osuuskumman, kustantama kokoelma, jossa 16 kirjailijaa katselevat samaa aihetta eri näkökulmista. Nämä onnistuvatkin tarjoamaan monipuolisen kattauksen aiheesta, jonka voisi kuvitella olevan jo melko loppuun kaluttu.

Tämä oli niitä kirjoja, jotka veivät itseni taas kauas normaalista lukemistostani. Olen tarkoituksella etsinyt jotain täysin erilaista luettavaa tänä vuonna ja tämän kirjan avulla tavoitan useita suomalaisia kirjailijoita, jotka voisivat isojen kustantamojen tarjonnassa jäädä helposti huomaamatta. Pienien kustantamoiden tärkeydestä muuten kirjoittaa täällä J.S Meresmaa. Samoin lohikäärmeet aiheena kuuluvat kirjallisuuteen, jota harvemmin luen. Olen niiden suhteen lähinnä Tolkienin ja elokuvien tarjoaman kuvaston varassa.

Tarinoiden taso vaihteli jonkin verran ja toki kritisoitavaakin joistain tekstin osa-alueista löytyisi. Nyt kuitenkin muistutan, että minä en ole kriitikko vaan bloggari ja nyt keskityn lähinnä tarinoihin ja niiden synnyttämiin mielikuviin.

Jos joitain tarinoita pitäisi kokoelmasta nostaa esiin, niin Anne Leinosen, Magdalena Hain, Anni Nupposen, Jussi Katajalan ja Tarja Sipiläisen tarinat ainakin jäivät erityisesti mieleen. Jostain syystä pidin erityisesti myös tarinoista, joissa lohikäärmeet tuotiin nykyaikaan. Näin sain ehkä itselleni paremman kosketuspinnan lohikäärmeiden maailman kun se fantasian maailma on tosiaan jäänyt hieman etäiseksi.

Esimerkisi juuri Sipilän jonkin verran surumielinenkin tarina, jossa nykyaikaiseen lähiöön saapuu maagisia piirteitä, vetosi jollain tasolla omiin muistikuviini lähiöskidinä. Nupposen tarina taas oli loistava esimerkki miten pienen pienessä tarinassa voi aistia taustalla isoja mytologioita ja kokonaisen salaisen historian tuntua.

Suurinta antia kokoelmassa oli kuitenkin se itse kokonaisuus. Oli mielenkiintoista lukea jotain kollektiivisesti syntynyttä teosta, joka on aina välttämättä enemmän kuin vain osiensa summa. Ilo kirjoittamiseen paistoi kirjasta. Tuntuu, että tekstin on annettu virrata vapaasti ja se tekee lukemisestakin nautinnollista. Ilmeisesti aiempana tarkoituksena oli luoda yhteinen fantasiamaailma, johon tarinat sijoittuisivat, mutta myöhemmin päätettiin rajata aihe vain yhden teeman, lohikäärmeiden, ympärille.

Mielestäni tämä oli onnistunut päätös. Lohikäärme toimii hienosti sekä hyvin vapaana, että jotenkin myös rajoittavana teemana. Kyseessä on vain yksi sana, jonka ympärille voi rakentaa lukuisia maailmoja, mutta toisaalta lohikäärme käsitteenä on jo juurtunut kulttuurilliseen kuvastoomme niin vahvasti, että kirjailijan on pakko ponnistaa jossain määrin valmiiksi rakennetulta alustalta. Kokoelmassa voi nähdä miten monella tapaa tältä alustalta voi ponnistaa.

Itse tarinoista en halua kuitenkaan yhtään paljastaa. Saat itse lukea miten eri kirjailijat aihetta lopulta lähestyivät. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että tulet lukemaan vain tukkasankareista, jotka pitkin miekoin ja muine falloskuvastoineen hyökkäävät tulta syöksevien lohikäärmeiden kimppuun avuttoman naisen pelastaakseen. Niin helpolla kirjailijat eivät ole itseään päästäneet. Jotain uutta tässä ollaan onnistuttu luomaan ja mielestäni se pelkästään antaa aina syyn tarttua kirjaan. Jos tarvitset kuitenkin vielä jonkin toisen syyn niin lopetan tähän Anni Nupposen tyylinäytteeseen:
"Hän lensi ylös kohti revontulia, ylös halki taivaan kohti kylmyyttä jonka vain jääkäärme saattoi kohdata. Taivaan ja avaruuden rajalla hän veti siipensä suppuun ja syöksyi painavana alas kuin jääpuikko, joka oli vihdoin päättänyt vapautua, syöksyi kunnes aivan viime hetkellä heläytti siipensä auki ilmaan lennähtävien jääkiteiden ja täydellisten lumihiutalaiden saattelemana. Hän kiisi yli pohjoisten jäämerien ja lumimaiden ja sylki kidastaan sinisen jääliekin vain siitä ilosta, että oli syntymässä, oli olemassa, siitä ilosta, että saattoi."

Käärmeenliekit – suomalaisia lohikäärmetarinoita, 2015, Erkka Leppänen ja Hanna Matilainen (Toim.), Osuuskumma, arvostelukappale (e-kirja)

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva lukea tästä teoksesta! Minulla on tämä e-muodossa, säästän kesäksi, mutta kuulostaa todella lupaavalta lohikäärmeineen.

    VastaaPoista
  2. Tämä tarinakokoelma kiinnostaa, mutta en ole vielä täysin kallistunut lukupäätöksen puoleen. Arviosi ainakin lupailee hyvää, samoin tuo Nupposen tyylinäyte!

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.