Porvoon talot kertovat on kiehtovasti paikallishistoriaa avaava kirja elävän kaupungin muistojen kautta. Rakennusten henki syntyy niissä eläneiden ihmisten kautta ja tämänkaltaisille perinnnetietoa säilyttäville kirjoille olisi tilausta monessa kaupungissa.
Inka Töyrylä aloitti Porvoon taloista kertomisen Uusimaa-lehden jatkuvassa juttusarjassa, josta sitten myöhemmin poiki nyt käsiteltävä kirjakin. Töyrylän huolella tekemä tutkimus herätti kaupunkilaisten mielenkiinnon ja itse toivon kirjalle tulevan vielä jatkoa. Taloja ja tarinoita täällä ainakin riittäisi vaikka kokonaiseen kirjasarjaan.
Kirjassa esitellyt talot ovat näin paljasjalkaiselle porvoolaiselle hyvin tuttuja, mutta kirja pääsi silti usein yllättämään. Enpä esimerkiksi tiennyt, että jokirannan vaaleanpunaisessa talossa pidettiin joskus pihapiirissä karhua puuhun kytkettynä tai että seurakuntatalon patsaat, joiden päällä olen usein lapsena kiipeillyt, ovat Tove Janssonin isän käsialaa.
 |
| Viktor Janssonin suunnittelemat patsaat |
 |
| Täällä saattoi kohdata joen varrella puuhun köytetyn karhun |
Yksi kirjan yllättävistä asioista oli, miten Porvoo on ollut niinkin vaikuttava kaupunki makeisten ja leivonnaisten kotipaikkana. Toki Porvoon lakut ja Brunberg ovat monille tuttuja, mutta jo 1700-luvun lopulta on Porvooseen virrannut sokerileipureita ja täältä on lähtöisin suomalainen konditorioiden perinne Helsinkiläisen Ekbergin rinnalla.
Muistan itsekin usean talon seinällä roikkuneen kuparisen rinkilän leipurien merkkinä, vaikka nykypäivänä nekin ovat suurimmalta osin hävinneet katukuvasta. Konditoriat, kahvilat ja tietysti Brunbergin makeistehdas jatkavat kuitenkin perinnettä ja usein muualla matkustellessa sitä huomaa miten etuoikeutettu olen ollut juuri jälkkäritarjonnan suhteen porvoolaisena.
 |
| Näissäkin taloissa on valmistettu lukuisia sokeriherkkuja |
Porvoon elämä avautuu kirjan sivuilta elävänä. Runeberg olikin tiukka opettaja, joka roimi oppilaitaan koivunvitsoilla niin, että 38 opiskelijaa erosi kesken lukukauden, käräjätalossa käsiteltiin jännittäviäkin juttuja ja sodan aikaiset pommitukset murjoivat nykyisiä kansallismaisemia. Ulla Möllersvärdin vaiheista juoruttiin pahemmin kuin nykyisissä juorulehdissä ja nykyisessä Runoilijakodissa sijaitsi ennen villi krouvi.
 |
| Nykyisin Porvoo on jakautunut uuteen ja vanhaan puoleen, joista toista hallitsee muutos ja toista ajattomuus. |
 |
| Täällä Runeberg aiheutti oppilaiden joukkopaon hirmuisella luonteellaan |
Porvoon talot kertovat on mielenkiintoinen kirja kenelle tahansa. Se avaa näkökulmia rakennusten ja niissä eläneiden ihmisten suhteeseen tavalla, jota ei aina osaa ajatella. Näemme etenkin historialliset rakennukset niin monoliittisina järkäleinä, että on hankala kuvitella sitä muutosta, jota niissä on tapahtunut. Etenkin jos muutos ei ole ollut varsinaisesti ulkoista. Siitä tässä kirjassa onkin kyse. Niistä talojen inhimillisistä muutoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti