Outoja kaloja on kokoelma hetkiä proosan muodossa, joissa näkyy syvä tuntemus elämästä. Suhteellisen pieni teos, joka jätti kaipaamaan lisää.
Amanda Palo on teatterin maailmasta tuttu taiteilija, jonka esikoisteos Outoja kaloja on.
 |
| Amanda Palo. Kuva: Meri Bjorn |
Outoja kaloja on ensinnäkin hyvin kaunis kirja. Viivi Prokofjevin suunnittelemat kannet houkuttavat poimimaan sen rypäleiden tavoin hyllystä.
Samalla tavoin kirjan sisältö on poimittavissa pieninä herkkuina. Siinä avautuvat tarinat ovat sanoissa säästeliäitä, mutta sisältävät kukin painestettua tunnetta. Lukija altistetaan niin lämpimille ajatuksille kuin herkullisen inhottavillekin.
"Tätä trikotillomaniaksi kutsutun pakko-oireen syytä ei tunneta, mutta minä tiedän, että meitä kaikkia yhdistää tarve repiä kynsinauhoja, koskettaa liekkiä, puristaa finnejä, raapia arpia, puhkaista vesikelloja, upottaa kynnet kämmeneen, potkaista varvas oveen, raastaa tulehtunut korvalehti auki, hakata päätä seinään, irrottaa hammas, ripset ja nännikarvat ja nukahtaa rauhassa."
Tarinoiden lyhyt muoto ja elämää syrjästä tarkkaileva näkökulma tekee teoksesta paikoin hienon aforistisen.
"Ystäviä on tavattava joko vähintään kerran kuukaudessa tai sitten ei koskaan. Liian pitkän aikavälin tapaamiset muistuttavat ikävästi omasta kuolevaisuudesta."
Tarinoiden kertoja on äärimmäinen tarkkailija ja muut ihmiset ovat hänelle olemassa erityisesti suhteessa omaan itseen. Kyse ei ole ilkeydestä vaan rehellisyydestä omia tunteita kohtaan ja juuri se tekee tästä kokoelmasta niin tuskaisen nautittavan. Kyky sanoa asioita kuten ne aivan sillä ensimmäisellä sekuntilla tulevat mieleen. Ennen kuin edes itselleen on ehtinyt sensuroida ajatuksiaan.
"Oikeastaan, mitä enemmän asiaa ajattelen, luulen että sinun olisikin hyvä kuolla nyt. Kaikki vaihtoehdot tuntuvat huonoilta, mutta en kestä sitä ajatusta, että sinä ehkä joskus jätät minut tai vaihtoehtoisesti kuolet joskus myöhemmin, kun olen jo niin tottunut sinuun, etten yksinkertaisesti enää pärjää ilman sinua."
Outoja kaloja on vahva esikoisteos harkitun ja vakaan tunnelmansa ansiosta. Veikkaan, että seuraavan Palon kirjan parissa lukija voi heti tunnistaa kirjailijan tyylin sillä tässä ei ole kyse vain uudesta kirjasta, vaan uudesta persoonallisesta äänestä. Odotan innolla lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti