Viimeiset miehet on häiritsevällä tavalla ajankohtainen kirja pandemian ravistelemasta maailmasta. Tässä tapauksessa tauti kuitenkin vaikuttaa vain miehiksi syntyneisiin ihmisiin ja tekee, nyt liiankin tutusta ongelmasta, mielenkiintoisen ajatusleikin.
Christina Sweeney-Baird on freelance toimittaja ja Cambridgestä valmistunut lakimies Lontoosta. Viimeiset miehet on tämän esikoisromaani.
 |
| Christina Sweeney-Baird, Kuva: Sophie Davidson 2020 |
Ei se kuitenkaan toimi niin. Uppoutuminen pandemian pahimpiin skenaarioihin vain vahvistaa ahdistaviakin ajatusketjuja ja saa aivot ylikierroksille miettimään niitä "mitä jos" -tilanteita.
Toisaalta juuri tällaisia vahvoja tunteita haluankin kirjoilta. Jäin aamupalalla kirjaimellisesti istumaan tuolin reunalle kun etenin pahimpia painajaisia sivu kerrallaan. Toisaalta todellisuuden kohtaaminen fiktion kautta antaa aina jotain uutta.
"Paras ajatella muita, kaukaisia paikkoja ja lohduttautua sillä, etten ole yksin. Näyttäkää, etten ole ainoa, jonka elämä on tuhoutunut."
Viimeiset miehet alkaa kronologisesti kuvaamaan tapahtumia eri ihmisten näkökulmista kun salaperäinen tauti näyttää vaivaavan Skotlantia ja etenkin ensimmäiset luvut aiheuttavat odottavan jännityksen tunteen, jossa haluisi huutaa kirjan henkilöille hirviön odottavan nurkan takana.
"Kaikki puhuvat vain siitä uudesta taudista, vaikka vakuuttelemmekin toisillemme, että se on todella kaukana. Kuinkas pitkä matka Glasgowhun olikaan? Vajaat 700 kilometriä? Ehkä 800? Olemme täysin turvassa. Viranomaiset saavat sen ihan kohta hallintaan."
Nyt hirviö on kuitenkin jotain, jonka tiedämme niin hankalasti voitettavaksi. Kirjassa aseina toimivat turvavälit ja karanteenit ja tuntuu hämmästyttävältä, että kirja tosiaan oli jo lähes valmis ennen kuin koronasta oli vielä edes tietoa.
Samalla tavalla kuin koronan kanssa, ihmiset kirjassa tuntuvat odottavan hallitukselta ja viranomaisilta toimia virusta vastaan, joka vain on olemassa ja leviää huolimatta päätöksistä. Päättäjien harteille asetetaan syytteitä jostain, johon vain tieteen keinoin voidaan puuttua ja siinä prosessit ovat joskus tuskallisen hitaita.
Kun ajatukset siirtyvät omaan toimintaan, nousee mieleen helposti tietynlainen pelko. Oma vastuu ja teot ovat jotain mitä on hankala ulkoistaa ja kirjan tarinassa tulee esiin miten hyvääkin tarkoittavat eleet voivat ottaa uusia merkityksiä.
Samalla tavalla kuin koronan kanssa, ihmiset kirjassa tuntuvat odottavan hallitukselta ja viranomaisilta toimia virusta vastaan, joka vain on olemassa ja leviää huolimatta päätöksistä. Päättäjien harteille asetetaan syytteitä jostain, johon vain tieteen keinoin voidaan puuttua ja siinä prosessit ovat joskus tuskallisen hitaita.
Kun ajatukset siirtyvät omaan toimintaan, nousee mieleen helposti tietynlainen pelko. Oma vastuu ja teot ovat jotain mitä on hankala ulkoistaa ja kirjan tarinassa tulee esiin miten hyvääkin tarkoittavat eleet voivat ottaa uusia merkityksiä.
"Tämän kuultuani alan tarkastella uusin silmin vuorovaikutustani elämäni tärkeiden miesten kanssa: miesystävä (suutelin suulle tänä aamuna), isä (kävimme kahvilla lounasaikaan, halasimme lopuksi), veli (illallistapaaminen kahden päivän päästä)."
Tartunnan ensimmäiset merkit huomannut lääkäri oli nainen, jonka varoitukset sivuutettiin hysteerisinä ja hätäilevinä. Miehet, jotka lopulta päätyivät pandemian uhreiksi kirjoittivat siis oman kuolemantuomionsa sivuuttamalla naislääkärin pelon ärsyttävän stereotyyppisin syin.
Vaikka miehet ovat taudin uhreja, niin jäljelle jääneiden naisten kärsimys nousee kirjassa tarkkanäköisellä tavalla esiin ja Sweeney-Baird osaa kutoa tarinansa aidon moniäänisesti. Ei ole vain yhtä tapaa kohdata surua ja kirjan henkilöt muodostuvat tämän kautta aidosti omiksi yksilöikseen.
Myös yhteiskunnalliset muutokset ja maailman osittain uudelleen järjestyminen tulevat kirjassa mielenkiintoisilla tavoilla esiin. Monet pieniltäkin tuntuvat asiat muuttuvat ongelmiksi ja suuret asiat lakien muutoksista tiedustelupalveluihin jaksavat kiinnostaa kun ne ovat todella loppuun mietittyjä.
Viimeiset miehet on ajankohtaisuudessaan hirvittävä, kiinnostava ja viihdyttävä kirja, jossa pandemian aiheuttamat syvät muutokset ihmisten elämään on osattu kuvata hyvin ihmismäisellä tavalla. Se on päiväkirjamainen trilleri ja, vaikka ajatus on ristiriitainen, niin mielestäni täydellinen kirja hiljalleen (ehkä) avautuville kesäterasseille.
Christina Sweeney-Baird, 2021, Viimeiset miehet, alk. The End of Men, suom. Kirsi Luoma, Like kustannus, ennakkokappale
Mainoslinkit merkattu: *
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti