maanantai 26. marraskuuta 2018

Kolme sisarta - Kansallisteatteri


Kolme sisarta Kansallisteatteri. kuva: Ilkka Saastamoinen

Kolme sisarta on Anton Tšehovin näytelmä vuodelta 1901, jossa kolme Moskovasta kotoisin olevaa sisarta haikailevat takaisin kotikaupunkiinsa, joka tuntuu olevan näille unelmien täyttymys. Näiden tyytymättömyys elämään pikkukaupungissa luo kokonaisen näytelmän kantavan jännitteen, johon ohjaaja Paavo Westerberg onnistuu pureutumaan tarkasti.

Kansallisteatteri on tuonut lavalle monta omanlaistansa, visuaalisesti näyttävää teosta ja Kolme sisarta jatkaa tätä linjaa. Ville Seppäsen suunnittelemaa videota käytetään osana näytelmän kieltä ja etenkin ensimmäisessä näytöksessä livekuvan välityksellä seurataan suurta osaa tarinasta. Ratkaisu on lähes häkellyttävän onnistunut.

Livekuvan lisäksi videota käytetään tunnelman luomiseen ja video elää aivan omaa elämäänsä ja aikaansa kuin näytelmä. Sen tarkoitus tuntuu olevan näytelmän sitominen nykyaikaan ja laajempiin teemoihin. Näytelmän tarkoituksia ei alleviivata, mutta tuodaan niitä laajentavia mielikuvia esiin.

kuva: Tuomo Manninen

Kolme sisarta on klassikko, josta on nähty monenlaisia tulkintoja. Uskon tämän jäävän historiaan yhtenä niistä hyvistä. Näyttelijöille on annettu tilaa tehdä rooleistaan värikkäitä ja omanlaisiaan. Etenkin villi Samuli Niittymäki pääsi todella revittelemään Soljonyin hahmossa. Voimakas ja poikkeuksellisen fyysinen suoritus, jossa Niittymäki pääsi näyttelemään koko kehollaan.

Esko Salminen on minulle tärkeä näyttelijä ja vaikka tämän hahmo lurkkikin usein lähinnä taustalla, niin pääsin näkemään eräässä kohtauksessa Salmisen mylvimässä monologiaan tulimyrskyn edessä, joka oli näky jo itsessään. Ei käy kateeksi Jussi Vatasta, jonka monologi tämän jälkeen tuntui hitusen vaisulta.

Esko Salminen. Kuva: Tuomo Manninen

Sisaria näyttelivät Elena Levee, Emmi Parviainen ja Marja Salo. Näiden keskinäinen suhde oli leikkisä ja paikoin juuri sopivan kylmä ja paikoin lämmin. Salo on yksi mielenkiintoisempia näyttelijöitä tällä hetkellä ja oli ilo katsella miten tämä niin vaivatta tuo koko karismansa peliin jälleen kerran lavalla.

Marja Salo. Kuva: Tuomo Manninen

Sisaret eivät ole tehneet työtä, mutta joutenolokin tukahduttaa. Sotilaiden poistuttua kaupungista elämä voi taas alkaa. Mutta se mikä on tässä ja nyt tuntuu lähinnä odotukselta. Pidän tästä turhuudesta ja odottamisen mielettömyydestä. Siitä miten Soljonyi tuntuu olevan ainoa selväjärkinen riehuessaan lavalla hulluna, mutta tässä ja nyt, hetkessä eläen.

Kolme sisarta herättää paljon tunteita hyvin hienovaraisesti. Suosittelen tutustumaan sen teemoihin ennen esitystä ja nauttimaan niistä ratkaisuista, joita työryhmä on tehnyt. Näytelmä venyy moneen suuntaan ja varmasti jokainen löytää siitä myös suuntia, jotka menevät omasta mielestä hutikin, mutta kokonaisuus on huikea.

kuva: Tuomo Manninen

Lisätietoa esityksestä löydät Kansallisteatterin sivuilta täällä.



RooleissaElena Leeve, Samuli Niittymäki, Terhi Panula, Emmi Parviainen, Eero Ritala, Esko Salminen, Marja Salo, Tuomas Tulikorpi, Anna-Maija Tuokko, Olavi Uusivirta ja Jussi VatanenOhjaus ja sovitusPaavo WesterbergLavastusMarkus TsokkinenPukusuunnitteluAnna SinkkonenValosuunnitteluPietu PietiäinenMusiikki ja äänisuunnitteluSanna SalmenkallioVideosuunnitteluVille SeppänenNaamioinnin suunnitteluLaura SgurevaDramaturgiEva BuchwaldOhjaajan assistenttiJoel Härkönen

Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.