Lapsen katoaminen on jokaisen vanhemman painajainen. Shari Lapena on selvästi tietoinen tästä ja osaa käyttää painajaista hyväkseen. Tämän tuore trilleri on saavuttanut valtavan suosion lukijoiden keskuudessa ja mielestäni kulkee vahvasti siellä Girl on the Trainin ja Gone Girlin viitoittamalla tiellä.
Hyvä naapuri kertoo sellaisesta aivan tavallisesta pariskunnasta. Ehkä hieman korostetunkin tavallisesta. Talo esikaupungissa, tuore vauva, rikkaat vanhemmat, illalliskutsuja naapurissa...
Eräänä iltana kun tämä tavallinen pariskunta, Anne ja Marco, palaavat illalliselta naapurista, löytävät nämä puolivuotiaan tyttärensä Coran sängyn tyhjänä. Lapsi on kadonnut, kaikki viittaa siihen, että joku on vienyt tämän ja kirja vie lukijan mukanaan vanhempien shokkiin. Joudumme odottamaan poliisia, miettimään pahimpia mahdollisia tilanteita ja lopulta yrittämään selvitellä mitä on juuri tapahtunut.
 |
| Shari Lapena. Kuva: Joy von Tiedemann |
Ulko-ovi oli auki, mutta mahdollinen sieppaaja ei välttämättä mennyt ulos sitä kautta. Anne ja Marco olivat kyllä jättäneet vauvan yksin, mutta vain seinänaapurin luo mennäkseen. Syyllisyys ja kauhu ovat käsinkosketeltavaa, eikä lukija missään vaiheessa oikein tiedä ketä epäillä.
Todellisimmalta kirjassa tuntuu juuri vanhempien epätoivo. Lapena tekee näistä oikeita ihmisiä, joihin on helppo samastua sillä nämä eivät ole täydellisiä. Synnytyksen jälkeinen masennus on vaivannut Annea ja Marcolla taas on ollut ongelmia yrityksensä kanssa. Kun pariskunnalle tapahtuu pahaa, niin lukija haluaa olla näiden puolella.
"Anne tuijottaa ulos ikkunasta. Marco yrittää pitää häntä kädestä, mutta hän vetää kätensä pois. Anne katselee ikkunan takana vilisevää tuttua kaupunkia - tuossa on kadunkulman hedelmä- ja vihanneskoju, tuolla puisto, jossa hän istui Coran kanssa varjossa viltin päällä ja katseli kahluualtaassa polskivia lapsia. He ajavat keskustan läpi - nyt he eivät ole kaukana galleriasta, jossa Anne oli töissä, lähellä jokea. Sitten he ajavat ohi art deco -rakennuksen, jossa Marcon toimisto sijaitsee, ja ovat yhtäkkiä taas keskustan ulkopuolella. Maailma näyttää aivan erilaiselta, kun sitä tarkastelee poliisiauton takapenkiltä matkalla oman lapsen katoamista koskevaan kuulusteluun."
Vertausta Gone Girliin on vaikea olla tekemättä kirjan edetessä. Tarina ottaa jatkuvasti käänteitä suuntiin, joilla halutaan hämätä lukijaa, mutta täytyy sanoa, että ei aivan yhtä taitavasti, kuin Gone Girlissä. Taitavasti kuitenkin. Lopulta oli myönnettävä, että Lapena oli onnistuneesti johtanut tämän lukijan harhaan ja olen siitä tyytyväinen.
Hyvä naapuri on aiheestaan huolimatta kevyttä luettavaa suoraviivaisuudessaan. Lukiessa miettii automaattisesti millainen elokuva kirjasta tulisi ja kuka näyttelisi ketäkin. Silmissä vilisevät erilaiset leikkaukset ja tummanpuhuvat valaistukset kun Lapena maalailee tarinaa eteenpäin. Ehkä tällä oli jo kirjoittaessaan tulevat filmioikeudet mielessä.
Shari Lapena, 2016, Hyvä naapuri, Otava, ennakkokappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti