2.1.2017

Mats Strandberg - Risteily



Mats Strandbergin Risteily on ruotsinlaivalle sijoittuvaa kauhua. Ihan vain tämän seikan vuoksi olin myyty. Ruotsinlaivalle sijoittuvaa kauhua! Odotin ihan täpinöissäni kirjan suomentamista ja voin paljastaa heti, etten pettynyt.

Ensinnäkin varoitan, että annan tekstissä pienen spoilerin kirjasta. Laivalla riehuu tuttuja pahalaisia kauhukirjallisuudesta ja vaikka näiden luonne on melko helppoa arvata jo kirjan alkumetreillä, niin pidä mielessä, että paljastan tämän yksityiskohdan pian.


Voisi sanoa, että minulla on hieman omalaatuinen kiinnostus ruotsinlaivoihin ja niiden keinotekoiseen maailmaan, jossa ihmisyys saattaa ottaa jokseenkin yllättäviä muotoja. Se on se kokonaisuus: hytit, buffetit, tax free -kaupat, kahvilat, yökerhot ja seikkailut kansilla. Ne yhdessä vetävät puoleensa ja luovat oman, eristetyn maailmansa, joka ihan vain tuntuu erilaiselta, kuin mikään muu.


Kun tähän maailmaan tuodaan vampyyrit (sinua varoitettiin niistä spoilereista), on lopputulos kiehtova yhdistelmä jotain tuttua ja jotain vierasta.

Ruotsinlaiva on paikka, joka eristää muusta maailmasta ja antaa luvan hauskanpitoon. Se on temmellyskenttä, joka toimii miniatyyrinä yhteiskunnasta, joka on sekä tiukemmin rajattu että vapaampi kuin normaali arkemme. Kun se eristää muun maailman ulkopuolelle, eristää se samalla kaikki ihmiset sisälleen.


Kirjan tarinassa seurataan muutamia risteilymatkustajia, henkilökunnan jäseniä ja kahta hiukan uhkaavan oloista matkaajaa, jotka eivät oikein tuntuisi kuuluvan ruotsinlaivalle. Äidillä on mukanaan pieni poika. Näiden olemuksessa on jotain väärää ja pian ihmisiä alkaa katoamaan.


Laiva seilaa kohti Suomea ja tapahtumat seuraavat toisiaan. Lopulta risteily muuttuu eloonjäämiskamppailuksi, joka ottaa lohduttomia ja loputtoman verisiä piirteitä. Ihmiselämän raadollisuudella mässäillään tarinassa huolettomasti ja ne verikekkerit ottavat paikoin hyvinkin groteskeja piirteitä.

"Lattian tärinä muuttuu, kun Charisma alkaa hitaasti lipua ulos Ahvenanmaan satamasta. Se herättää Tomas-nimisen miehen, joka makaa kymmenennen kerroksen promenadikannen penkillä. Hänellä ei ole enää ajatuksia, ei enää itseä. On vain kivulias nälkä, joka saa hänet palamaan ja tärisemään kylmästä. Jokainen solu ja hermonpää on jäätä ja magmaa. Nälkä ja sen synnyttämä paniikki saavat hänet nousemaan penkiltä kivusta huolimatta. Jalat ovat raskaat ja puutuneet. Hän kääntää päätään, haistelee ilmaa. Sydän alkaa taas lyödä. Hitaita, työläitä lihassupistuksia, jotka kuljettavat kuollutta verta. Hän kävelee sisään johtavalle avoimelle ovelle. Tulee valoon."
On mielenkiintoista miten hahmot ovat monimutkaisuudessaankin jaettu kolmeen leiriin. Matkustajiin, henkilökuntaan ja hirviöihin. Kaikesta huokuu Strandbergin selkeästi perusteellinen tutkimustyö. Laiva tuodaan eloon aivan eri tavalla näkökulmasta riippuen. Henkilökunnan näkökulma etenkin tuntuu niin asiantuntevalta, että taustalla on luultavasti monta haastattelua.


Jos haluat lukea hyvän Stephen Kingin romaanin, niin tässä sinulla on sellainen. Karikatyyriset hahmot, ihmisten väliset suhteet kriisin keskellä ja kammottavien elementtien tuominen normaalin keskelle ovat kauhun kuninkaan leikkikenttää, jolla Strandberg tuntuu olevan kuin kotonaan.


Tämä tarina ei kuitenkaan ole suurta pohdintaa eristyksestä, ihmisten välisistä suhteista tai edes ovelaa vertauskuvaa ihmisten tilasta. Tämä on suoraviivainen kauhutarina, jonka hahmot onnistuvat koukuttamaan lukijan puolelleen. Tämä on kirja, jota ei halua, tai uskalla laskea käsistään.


Tuttuun ympäristöön on liiankin helppo samaistua ja lukiessa sitä siirtyy laivan käytäville. Kun olet piilossa hytissä ja kuulet laivan moottorien läpi kirkumista, pystyt näkemään ja aistimaan paljon enemmän kuin Strandberg edes maalaa silmiesi eteen kirjan sivuilla. Tiedät miltä ne hytit tuoksuvat, millainen ilma siellä on ja miltä tasan tarkkaa moottori kuulostaa alemmilta kansilta hyttiin. Tämä on sinulle tuttua aluetta ja Strandberg tulee ja rikkoo sen rauhan. Vangitseva kokemus.


Jos vain mahdollista, niin ota ihmeessä tämä kirja risteilylle mukaan. Lukittu Tx free ei ole enää vain lukittu tax free, vaan kalteroitu turvapaikka, Porraskäytävä ei ole enää vain porraskäytävä vaan pieni mahdollisuus pakoon, Hyttisi ei ole enää vain hytti vaan loukku, jossa voit kohdata verisen loppusi. Ihan mahtavaa matkalukemista!



Mats Strandberg, 2016, Risteily (alk. Färjan, 2015), Like, suom. Stella Vuoma, arvostelukappale



4 kommenttia:

  1. Hieno bloggaus, kuvat tehostivat hienosti! Olen samaa mieltä, kirja on todella hyvä <3

    VastaaPoista
  2. Kaksi kertaa yrittäny lukea ja yritykseksi jää. Yksinkertaista tampioille tarkoitettua tekstiä jonka yhteydessä ei voi todellakaan mainita Stephen Kingiä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi2/7/18 22:59

    Laivakuvaukset ihan ok. Mutta tämän tarinan varsinainen juoni on kyllä syvältä.

    VastaaPoista