perjantai 10. heinäkuuta 2015

Jörn Donnerin puoliautenttisia päiväkirjamerkintöjä





Tämä kirja on vanhan, älykkään, miehen puolikkaita ja lähes kokonaisia ajatuksia. Donner on kirjannut ylös päiviään parin vuoden ajalta kertoen triviaaleja yksityiskohtia ja ajatuksia Euroopasta, Venäjästä ja eduskuntatyöstään. En ole aiemmin tutustunut Donnerin kirjoihin, mutta ihmisenä ja hahmona hän on tullut minulle jo lapsuudesta jotenkin hyvin tutuksi. Tämä kirja inhimillisti häntä entisestään.

Lukiessa mieli kääntyi usein sateiseen toukokuun aamuun kun valmistauduin kohta alkavaan Helsinki Litiin. Ensimmäinen puhuja Litissä oli Jörn Donner ja tämä oli ainut asiakas lisäkseni Savoyn läheisessä kahvilassa. Päiväkirja oli jo kirjoitettu ja Donnerin oli tarkoitus puhua siitä lavalla. Tottakai tämä oli aivan liian kärsimätön puhumaan omista teksteistään kun muutakin asiaa oli.

Jörn Donner on karismaattinen hahmo, joten tämän ääntä on hankala olla kuulematta tekstistä. Se suorastaan puskee läpi. Kirjassa tarkastellaan maailmaa tämän silmin sekä hyvin isoissa että hyvin pienissä mittakaavoissa. Välillä mennään todella listamaisiin ilmaisuihin ja saamme kuulla mitä kalaa Donner on tänään ostanut tai milloin tämä ehkä menee nostamaan verkot. Omituista, että tämä jaksoi ainakin minua kiinnostaa.

"Kylmä aamu, haen Danielin.
Ehkä yötä maalla, ehkä ei.
Miksi en kirjoittanut aiemmin päiväkirjoja?
Nämä eivät ole yhtään kiinnostavia."

Kirjan teemoiksi nousevat Donnerin arkisen elämän lisäksi etenkin kuolema, kansainvälinen politiikka ja tämän eduskuntatyö. Kirjasta nauttiakseen täytyy olla ehkä hieman tirkistelijän vikaa. Donnerin raaka rehellisyys ainakin antaa tirkistelijöille todellisen leikkikentän.

Etenkin eduskuntaa tämä tämä kritisoi melko armottomasti paikka paikoin. Omaa eduskuntatyötään Donner tuntuu pitävän lähinnä haittana ja ajan tuhlaamisena muilta projekteiltaan, kuten tulevalta kirjaltaan Ruotsista. Konkarit kuten Erkki Tuomioja saavat tältä jonkin verran arvostusta kaiken kritiikin seassa, mutta tuntuu, etää eduskunta on täynnä pelkkiä aloittelevia nulkkeja.

Politiikka kuitenkin tuntuu edelleen Donneria kiinnostavan, mutta lähinnä isojen kuvien yhteydessä. Kaikki maailman sotia pienempi tuntuu olevan vain vähäpätöistä "kuntapolitiikkaa", jossa tämä ei halua olla mukana.

Donner haluaisi vain pitää sapattivuoden ja siksi odottaa hartaasti eduskuntatyönsä päättymistä. Levon odotusta varjostaa kuitenkin syöpä ja sen uusiutumisen pelko. Kuoleman läsnäolo tuntuu päiväkirjassa.

On hankala kuvitella mikä kirjan kohderyhmä olisi. Jos haluaa lukea viinan ja kalan tuoksuista, vanhan kärttyisen äijän jaarittelua, on tämä kirja juuri sinulle. Itse ainakin nautin. Ehkä jopa löysin Donnerista pienoisen sukulaissielun tämän kirjan välityksellä.



Pikku mammutti, puoliautenttisia päiväkirjamerkintöjä heinäkuusta 2013 helmikuuhun 2015, 2015, Jörn Donner, Otava

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.