keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Go Set a Watchman


Kuva: Barnes & Noble


Harvoin nykyaikana kaunokirjallinen teos on saanut yhtä kuohuvaa vastaanottoa kuin Harper Leen "kauan kadoksissa ollut" Go Set a Watchman. Ensin kohua aiheutti, että tällainen teos, joka on kirjoitettu yli 50 vuotta sitten, on ylipäätään olemassa. Toiseksi kohua herätti epäilyt siitä onko Lee ollut kykenevä tekemään itse päätöksiä kirjan julkaisun suhteen. Tästä aiheesta kirjoittelin jo helmikuussa täällä. Kolmas kohun aihe löytyi Atticuksen rasistisista piirteistä, jotka ovat hyvin ristiriidassa edellisen kirjan kanssa.

Se edellinen kirja on tietysti To Kill a Mockingbird (suom. Kuin surmaisi satakielen). Yksi rakastetuimpia kirjoja maailmassa. Se toi esiin rotuongelmia Yhdysvalloissa nuoren Scoutin silmin katsottuna. Tämän syvästi ihailema isä Atticus puolusti oikeudessa mustaa miestä, jota syytettiin valkoisen naisen raiskauksesta. Tarina käsitteli lopulta hyvin persoonallisella ja merkittävällä tavalla sukupuolten, rotujen ja luokkien välisiä ongelmia. Samoja teemoja oli myös nyt käsitellyssä kirjassa.

Go Set a Watchman ilmestyi 14.7.2015 ja kovan odotuksen jälkeen luin sen samana päivänä. Lukukokemukseen vaikutti jotenkin se, että tiesin niin monien ihmisten ympäri maailmaa lukevan samaa kirjaa samaan aikaan kanssani. Kommentteja tuli nettiin päivän aikana paljon ja kerrankin kirjallisuus ei ollutkaan niin yksinäinen harrastus. Tämä kirja oli tapahtuma.

Ensinnäkin täytyy muistaa, että kyseessä ei ole jatko-osa. Kyseessä on romaani, joka kustantajan toiveesta muokattiin Mockingbirdiksi. Se on siis aiempi versio samasta tarinasta. Haluan kuitenkin huomauttaa, että tarina toisaalta toimisi aivan yhtä hyvin jatko-osanakin. Watchmanissa seuraamme aikuisen Scoutin paluuta kotiinsa Maycombiin, Alabamaan. Välillä näemme vilahduksia tämän lapsuuden muistoihin ja juuri näistä muisteloista koostuikin sitten Mockingbird.

Oliko se Atticus siis tosiaan rasisti kirjassa? No olihan se, mutta Harper Leen maailmassa ei mikään ole ihan näin mustavalkoista. Väittely siitä saako rakastettua hahmoa näin "muutella" on melko kapeakatseista. Leen tehtävä ei ole tarjoilla meille puhtaita sankareita ja jos tämä haluaa tarkastella ihmisyyttä myös harmaansävyissä, niin sehän tarkoittaa vain rikkaampia tarinoita meille. Ja loppujen lopuksi:

"Every man's island, Jean Louise, every man's watchman, is his conscience."

Kirjan sävy olikin todella hienovarainen. Sitä oli yksinkertaisuudessaan ilo lukea ja kirjan sivuilta saattoi aistia miten terävä mieli kirjailijalla onkaan. En halua liikaa paljastaa juonesta, mutta olin yllättynyt miten paljon kirja perustui eräänlaisen pohtivan dialogin varaan. Parasta antia oli Scoutin ja tämän isän välinen väittely, johon uskon vielä palaavani useamman kerran. Myös Scoutin sedän hahmo oli todella herkullisesti kirjoitettu. Uskon, että tästä kirjasta olisi voinut tulla lähes Mockingbirdin kaltainen klassikko omin avuinkin. Lähes.

Rodulliset ja luokalliset erot ihmisten välillä nousivat edelleen pääosaan. Samoin Scoutin herääminen näiden erojen todellisuuteen oli teemana molemmissa kirjoissa vaikkakin melko eritavalla. Nyt eletään jo 1950-luvulla. Mustien oikeudet ovat heräämässä ja pelkästään biologisten erojen lisäksi nousevat kulttuurilliset erot suurempaan rooliin.

Kun Mockingbirdissä tietyt tapahtumat symbolisoivat suurempaa epäoikeudenmukaisuutta Yhdysvalloissa, niin Watchmanissa puhuttiin suoraan siitä "suuremmasta kuvasta". Tarina ei tästä varsinaisesti kärsinyt, mutta ymmärrän miksi sitä ehkä haluttiin kustantajan puolelta korostaa.

Tämä kirja ansaitsee paikkansa historiassa. Se oli itsessään tapahtuma, mutta myös puhdas ja innostava tarina. Olisi se sitten kenen tahansa kynästä peräisin. Jos kyse olisi puhtaasta jatko-osasta, niin melkein haistaisin tässä olevan kyse trilogiasta. Ehkä tulemme löytämään vielä jostain tallelokerosta tarinan, jossa pääsemme näkemään Scoutin 1970-luvun uranaisena, joka taas palaa kotikaupunkiinsa Alabamassa...

Gummerus julkaisi kirjan suomeksi  ja kääntäjänä toimi Kristiina Drews. Äänikirjakin voisi olla mielenkiintoista kuunneltavaa sillä lukijana toimii Reese Witherspoon. Pistää miettimään, että ennakoisikohan tämä Witherspoonin kiinnittämistä elokuvaan, jonka tulemisesta olen melko varma.





Go Set a Watchman, 2015, Harper Lee, Harper Collins





5 kommenttia:

  1. Kovasti on tästä kirjasta tosiaan kohistu ja pöhisty, spekuloitu. Minä vielä ehkäilen tämän kirjan kanssa, mutta luulen kyllä lukevani tämän jossain vaiheessa. En ehkä ihan "etujoukoissa", joka täytynee vissiin ensin virkistää muistia To Kill a Mockinbirdin suhteen: sen lukemisesta on jo niin kauan, että suuri osa on painunut unholaan.

    Kirjoitat hienosti ja kiihkottomasti tästä "kohuromaanista", kiitos!

    VastaaPoista
  2. Valtaisasti on ollut hypea Watchmanin ympärillä, joten sinänsä upeaa, että kirja ei ole surkea tekele. Minä olen juuri loppumetreillä Satakielen kanssa ja ihailen Harper Leen kielenkäyttöä. Ovatko nämä teokset samaa tyyliä eli oliko ensimmäinen versio eli Watchman jo yhtä hiottua ilmaisua?
    Kiva myös tuo kommenttisi lukemisen yhteisöllisyydestä suurena julkaisupäivänä. Miten ehdit lukea ja seurata somettamista ja vielä kirjoittaa jutun näin nopeasti? Respect!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sanoisi, että ihan yhtä hiottua ilmaisua. Mockingbirdin koko tarina on jotain mikä vaatii enemmän sulattelua. Watchman on jotenkin paljon suoraviivaisempi.

      Tämän kyllä oikeasti luki nopeasti ihan vain koska kirjan alas laskeminen oli vaikeaa. Se ainakin on hyvän kirjan merkki.

      Poista
  3. Pidin Satakielestä niin paljon, että tämä kiinnostaa todella paljon. Aion varmasti lukea sen niin pian kuin mahdollista.

    VastaaPoista
  4. Minä odotan malttamattomana suomennoksen ilmestymistä. Olen vähän pähkäillyt, pitäisikö Satakieli lukea sitä ennen uudestaan - edellisestä lukukerrasta on niin pitkä aika.

    Hyvä tietää, ettei tätä olekaan tarkoitettu jatko-osaksi, kuten jostain syystä luulin!

    VastaaPoista

Kiitos kaikille kommentoijille.