lauantai 16. helmikuuta 2019

Kohtauksia eräästä avioliitosta - Kansallisteatteri


Kristiina Halttu. Kuva Tuomo Manninen.

Kohtauksia eräästä avioliitosta on tuore Kansallisteatterin näytelmä, jonka Ingmar Bergman loi alun perin kuusiosaiseksi tv-sarjaksi vuonna 1973. Nämä kohtaukset ovat ottaneet melko ikonisen paikan kuvaamaan parisuhdetta ja sen koukeroita. Harva aihe on monelle niin kipeän tuttu.

Michael Baran saapuu pukusuunnittelijan ja lavastajan Tarja Simonen kanssa Lavaklubille ja rojahtaa yhdelle lavan tuoleista istumaan pieni pipo päässään. Tämä kertoo meille kuulijoille näytelmän tekovaiheista, suhteestaan Bergmanin tuotantoon ja nauraa aina väliin vapautuneesti. Ensi-ilta ei tunnu jännittävän vaan kaikki on suunniteltu ja testattu täysin varmasti.

Baran on perustanut näytelmänsä Bergmanin itse tekemään näyttämösovitukseen ja se oma leima näkyy yksityiskohdissa. Mitään ei ole haluttu tuoda liian moderniksi, mutta menneisyyteenkään ei ole haluttu jämähtää. Baran lupailee meille jotain ajatonta.

Näytelmän alkaessa on jo havaittavissa, että lupaukset lunastetaan. Pelkästään Kristiina Haltun ja Esa-Matti Longin huoliteltu olemus kielii siitä. Tarja Simone on luonut Omapohjan lavalle ultratyylikkään skandinaavisen kodin, joka voisi olla yhtä hyvin 70-luvulta kuin nykyajaltakin.

Kristiina Halttu ja Esa-Matti Long. Kuva Tuomo Manninen.

Näyttämö on samalla tasolla yleisön kanssa ja koko asunto kuin työntyy katsomoon. Simone ja Baran kertoivatkin, että olisivat ensin halunneet yleisön kirjaimellisesti istuvan ympäri asuntoa, mutta se ei teknisesti olisi vain ollut mahdollista.

On usein mahtavaa nähdä miten puvustamoissa luodaan mielikuvituksellisia ja satumaisia asuja. Nyt vaatteet olivat näennäisen arkisia, mutta niin hyvällä maulla valittuja, että yleisöstä kuului välillä huokailuja vaikka uuden upean mekon näyttäytyessä lavalla.

Esa-Matti Long. Kuva Tuomo Manninen

Halttu ja Long ovat näytelmässä aviopari Marianne ja Johan. Kohtaukset kertovat tarinaa avioliitosta, joka on hyvin erityinen, mutta samalla yleismaailmallinen. Tarina onnistuu sitomaan yhteen useita eri parisuhteen teemoja. Longin tietämätön Johan toimii erinomaisena vastinparina Haltun niin vähäeleiselle, mutta tajuttoman herkälle Mariannelle.

Marianne ja Johan näyttävät meille mitä on todellinen harmonia ja mitä säröt siinä voivat saada aikaan. Avioliiton mennessä alamäkeen, säilyy siinä omituisesti se sama harmonia minkä näimme alussa. Kaikki tuntuu menevän niinkuin pitääkin ja tappion olevan luonnollinen osa avioliittoa.

Johan selittääkin asian niin, että yksinäisyys on absoluutti ja kaikki yrityksemme hälventää sitä ovat pelkkää illuusiota. Avioliitto on kuin tuomittu valmiiksi tuhoon sillä se on vain luomamme konstruktio jotain paljon perimmäisempää ihmisen kokemaa tunnetta vastaan.

Ehkä joku saa näytelmästä kuitenkin positiivisempiakin tasoja esiin. Ehkä Johan on väärässä tai ihan vain niin mulkku kuin tämä joskus tarinassa näyttäytyy. Ehkä tämä avioliitton on vain yksinäinen tapaus tai kertoo jotain universaalimpaa ihmisten yrityksestä taistella yksinäisyyttä vastaan. Ainakin tarina soljuu mahtavasti Omapohjan lavalla ja katsojat saavat kokea paljon näiden kohtausten aikana.

Esa-Matti Long ja Kristiina Halttu. Kuva Tuomo Manninen


RooleissaKristiina Halttu ja Esa-Matti LongOhjaus ja suomennosMichael BaranLavastus ja pukusuunnitteluTarja SimoneValosuunnitteluVille ToikkaNaamioinnin suunnitteluAnna Pelkonen


Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kaikille kommentoijille.