 |
| Ateneumin taiteilijat -kirjasarja / Marja Lahelma: Akseli Gallen-Kallela |
Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) on ikoninen hahmo suomalaisen taiteen tarinassa. Erityisesti tämän Kalevala-aiheiset työt ovat muokanneet tapaa nähdä suomalaisuus. Tämä on myös ehkä luonnollisin aihe Ateneumin taiteilijat -kirjasarjalle.
Ateneumin taiteilijat -sarja on kattanut tähän asti Lone Helgerin kirja Helene Schjerfbeckistä sekä Marja Lahelman kirja Hugo Simbergistä.
Myös Akseli Gallen-Kallelan kirjan takana on Marja Lahelma ja sarjalle tuttuun tyyliin painopiste on jälleen taiteen lisäksi taiteilijan elämässä.
Kalevalan ja suomalaisuuden tulkkina tunnettu Gallen-Kallela aukesi minulle aivan uudella tavalla tämän kirjan myötä. Olin yllättynyt miten tämä oikeastaan rakensi uraa kansainvälisenä taiteilijana Pariisista käsin ja miten nuorena tämä loi jo joitain tunnetuimmista teoksistaan. Itselläni oli nuorena seinälläni juliste maalauksesta Poika ja varis. En olisi uskonut, että tuon minulle niin tärkeän työn takana oli 19-vuotias nuorukainen.
 |
| Akseli Gallen-Kallela: Poika ja varis (1884). Kansallisgalleria / Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria / Yehia Eweis. |
Poika ja varis on ollut monelle muullekin ehkä se tärkein Gallen-Kallelan työ ja Ateneumin reissujen vakiokohde. Gallen-Kallelan ura oli kuitenkin hyvin monimuotoinen. Tämän tyyli vaihteli uran aikana monella tapaa ja matkat Afrikkaan ja Amerikkaan toivat oman osansa taiteilijan uraan.
Näiden matkojen kuvaukset olivatkin erittäin mielenkiintoista antia kirjassa. Gallen-Kallela oli hyvin tuottoisa taiteilija näiden matkojen aikana vaikka tulokset eivät olekaan yhtä suosittuja kuin muu tuotanto. Kaukokaipuu oli iso osa kansallistaiteilijamme elämää ja tällä oli suuri kiinnostus kulttuureihin, joita piti primitiivisempinä kuin omaansa.
Onkin hienoa, että kirjassa painotetaan miten Gallen-Kallelaa ei tule tarkastella aikansa lapsena tai nähdä näitä kulttuureita eriarvoisina. Sen sijaan tulee nähdä aikakauden teokset ja kirjoitukset nimenomaan ajan siirtomaavalloille tyypillisen ylenkatseen ilmentymänä.
Suomalaiseen kulttuuriin Gallen-Kallela jätti jälkensä niin sen tulkkina kuin luojanakin. Tämän luomat maisemat eivät vain kuvanneet Suomea vaan loivat sille tunnistettavaa kuvastoa. Esimerkiksi teoksessa Sammon taonta on nähtävissä jotain niin tuttua kollektiivisesta sielunmaisemastamme, että se on varmasti helppo kaikkien nähdä.
 |
| Akseli Gallen-Kallela: Sammon taonta (1893). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria/Antti Kuivalainen. |
Toisaalta se kansainvälinen Gallen-Kallela, joka seki nautti Pariisin dekadenssista ilmapiiristä että toisaalta halveksui sitä, kuvastuu tämän teoksista jännittävästi.
 |
| Akseli Gallen-Kallela: Démasquée (1888). Kansallisgalleria/Ateneumin taidemuseo, kokoelma Antell. Kuva: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen. |
Ristiriidat ja vahva henkilökuva avaavat Gallen-Kallelan maailmaa lukijalle ja suosittelen tutustumaan teokseen Ateneumissa. Lisätietoa löydät museon sivuilta täällä.
Katso myös:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti