Koirat eivät käytä housuja

Koirat eivät käytä housuja: Mona (Krista Kosonen). Kuva: © Helsinki-filmi 2019.

Koirat eivät käytä housuja sijoittuu surun, fetissien, kaipuun ja vapautumisen tilaan. Se on suomalainen elokuva, joka osaa yllättää ja virkistävästi tuo esiin alakulttuurin ilman häivähdystäkään farssia. Tämä on vaikuttavaa.

Koirat eivät käytä housuja on saanut kiitosta ja palkintoja jo lukuisilta festivaaleilta ja se esiteltiin ensimmäistä kertaa Cannesissa ja se on esitetty muun muassa Karlovy Varyn, Toronton, Busanin ja Lontoon kansainvälisillä elokuvajuhlilla, mutta varsinainen ensi-ilta koittaa tosiaan vasta nyt.

J-P Valkeapään ohjaama elokuva kertoo vaimonsa kuolemaa surevan Juhan ja domina Monan suhteesta. Juha on jäänyt tilaan, jossa ympäristö ei enää tunnu niin voimakkaalta kuin edesmenneen vaimon muisto. Työ, treffailu ja etenkin oma tytär eivät saa tarvittavaa huomiota kun Juha yrittää epätoivoisesti päästä vaimonsa luo.

Koirat eivät käytä housuja: Juha (Pekka Strang) ja Juhan vaimo (Ester Geislerovà). Kuva: Ilze Vanaga © Helsinki-filmi 2019.

Tämä löytää pelastukselta tuntuvan keinon kun Monan kuristuksessa. Hapen kadotessa Juha tuntee pääsevänsä tavoitteeseensa. Surun ja seksin välimaastossa Juha ja Mona ylittävät rajoja, joita normaalissa BDSM-suhteessa ei yleensä ylitetä ja pian tulee selväksi, että pelastus voi olla vaarallista.

Pekka Strang oli Valkeapään valinta, koska tämä osoitti Tom of Finland -elokuvassa pystyvänsä esittämään suuria päänsisäisiä tapahtumia pelkästään kasvoillaan. Tämä on Koirat eivät käytä housuja -elokuvan suuri vahvuus.

Jos Juhan rooli olisi jäänyt yksiulotteiseksi, niin katsoisimme tarinaa, jossa jonkun vaimo kuolee, tätä kuristetaan ja saisimme jonkin puolivillaisen kuoleman ja seksin yhdistävän metaforan. Nyt iso osa tarinaa avautuu juuri Strangin kasvojen kautta ja hahmo kykenee olemaan uskottava sen toisen vahvan roolin vastavoimana.

Koirat eivät käytä housuja: Juha (Pekka Strang). Kuva: © Helsinki-filmi 2019.

Krista Kosonen Monan roolissa niin ääripäissä liikkuva hahmo, että on uskomatonta miten vähäeleisesti Kosonen onnistuu tuomaan kaiken pinnalle. Mona on kova hahmo, jossa on jotain rikki. Tämä sanoo, ettei pidä "tavallisista jutuista" ja olen hyvin kiitollinen, ettei hahmosta yritetty repiä irti jotain sisäisätä tavallista tyttöä, joka nyt sitten kuitenkin tykkää joistain tavallisista jutuista.

Kaikki rakkaus ei maistu vaniljalta ja jotkut ihmiset pystyvät elämään omana itsenään vaikka sitten varjoissa. Kosonen haki rooliinsa tukea aidolta Dominalta ja lopputulos on jotain autenttisen oloista, mutta päällimmäisenä on aina Monan oma persoona. Ei mikään päälleliimattu idea ruoskaa heiluttavasta Dominasta.

Juhan tytärtä esittävä Ilona Huhta ja treffikumppania esittävä Oona Airola jäävät tarinassa jotenkin sivuun, mutta ovat hyvin todellisia hahmoja, joille on annettu tilaa olla isoja persoonia. Samoin Jani Volasen esittämä työkaveri jää lähinnä heijastelemaan Juhan tuntoja, mutta tuo samalla koomisen vireen elokuvaan.

Tämä vire jatkuu läpi tarinan ja saavuttaa absurdejakin muotoja, jotka ovat tarpeellisia luomaan kontrastia surulle. Elokuvaa katsoessa huomaa välillä nauravansa todella oudoille asioille ja se tuntuu hyvälle.

Koirat eivät käytä housuja: Juha (Pekka Strang) ja Pauli (Jani Volanen). Kuva: © Helsinki-filmi 2019.

Tarina saavuttaa premissiänsä syvempiä tasoja ja täyttää ne odotukset, joita kuristaen tuo yleisölle. Olen harvoin ollut niin tyytyväinen elokuvan loppuratkaisuun kuin nyt. Siinä Kosonen ja Strang tuovat esiin jotain niin aitoa, että poistuin lehdistönäytöksestä oudossa tilassa. Tämä kuitenkin täytyy vain kokea itse, enkä halua paljastaa mitään etukäteen.

Elokuvan sävy on tumma ja jokainen yksittäinen ruutu toimii itsenäisesti. Valolla ja varjolla leikitellään paljon ja Pietari Peltolan kuvaus on näkemyksellistä ja tarinaa tukevaa. Luulen, että tulen katsomaan elokuvan uudestaan ihan vain keskittyen siihen miten se toimii kuvien tasolla.

Koirat eivät käytä housuja: Mona (Krista Kosonen) ja Juha (Pekka Strang). Kuva: © Helsinki-filmi 2019.

Koirat eivät käytä housuja tuo esille alakulttuureja normalisoiden niiden ulkoisia tunnusmerkkejä. Se tulkitsee todella kipeitä aiheita epätavallisin keinoin ja näin sanoo, että on tunteita on ok käsitellä monella tapaa. Se ei kerro miten vältytään rikkomasta rajoja siinä prosessissa, mutta ei sillä ole velvollisuuttakaan.

Lopulta kyseessä on poikkeuksellinen tarina, joka on toteutettu tyylillä, ajatuksella ja hyvin kauniisti. Tämän vuoksi suosittelen näkemään elokuvan teatterissa vaikka kotimainen elokuva ei ehkä yleensä kiinnostaisikaan.

Kososen voi nähdä parhaillaan myös Tottumiskysymys -elokuvassa ja Strangin näytelmässä Täydellinen lauantai.

Koirat eivät käytä housuja: Mona (Krista Kosonen). Kuva: Ilze Vanaga © Helsinki-filmi 2019.

Ohjaus:J-P Valkeapää

Käsikirjoitus:J-P Valkeapää, Juhana Lumme

Näyttelijät:Pekka Strang, Krista Kosonen, Ilona Huhta, Jani Volanen, Oona Airola

Tuottajat: Aleksi Bardy ja Helen Vinogradov

Kuvaus: Pietari Peltola

Leikkaus: Mervi Junkkonen

Musiikki: Michal Nejtek

Lavastussuunnittelu: Kaisa Mäkinen

Pukusuunnittelu: Sari Suominen

Maskeeraussuunnittelu: Aija Beata Rjabovska

Äänisuunnittelu: Micke Nyström

Tuotanto: Helsinki-filmi

Voit seurata minua näissä nuorisolaisten medioissa:

Lukupino Facebookissa

Lukupino Instagramissa

Lukupino Twitterissä