Jotkin tekstit kuvaavat aihettaan sellaisella painolla, että aihe muuttuu eläväksi. Grand plié tekee näin tanssijan ruumiille. Tässä on runoteos, joka näyttää mitä on kipu, kurinalaisuus ja kauneuden hinta.
mustelmat me nimeämme kuin lammet vieraalla kartalla
Grand plié kuvaa, tutkii ja avaa baletin maailmaa tavalla, joka saa lukijan tuntemaan sen. Lähes fyysisesti. Runous onkin ehkä ainoita tapoja saavuttaa tämä sanallinen matka tanssijan mieleen.
Teksti luo kokonaisuudessaan kehollisen kokemuksen. Jäntti puhuu tanssijoista yhtenä. Ei ole yhtä tanssijaa, vaan yhteinen muistijälki.
Baletti on kaunista, kevyen oloista ja vaikuttaa niin rauhalliselta. Tanssijoita katsotaan kuin ihmettä. Grand plié avaa sen toisen puolen. Raastavan ja kivun täyttämän elämän, jossa asetetaan mahdottomalta tuntuvia vaatimuksia nuoriin tanssijoihin. Tanssin fyysisyydestä tulee koko elämä ja sen, edes pienimuotoiseen, ymmärtämiseen nämä runot antavat harvinaisen ikkunan.
Raisa Jäntti kuuluu Puru-kollektiiviin, joka on myös julkaissut kokoelman. Lisää tietoa kollektiivista löydät näiden sivuilta täältä.
Emme tunne empatiaa: jos kehen tahansa sattuu, se on sama kuin sattuisi meihin itseemme
Baletti on kaunista, kevyen oloista ja vaikuttaa niin rauhalliselta. Tanssijoita katsotaan kuin ihmettä. Grand plié avaa sen toisen puolen. Raastavan ja kivun täyttämän elämän, jossa asetetaan mahdottomalta tuntuvia vaatimuksia nuoriin tanssijoihin. Tanssin fyysisyydestä tulee koko elämä ja sen, edes pienimuotoiseen, ymmärtämiseen nämä runot antavat harvinaisen ikkunan.
Meitä ei säälitä kun meitä sattuu, meitä ei puristella kokoon kun hajoamme,olemme nuoria ja hajoamme joka viikko eri tavalla.Joskus pystyn liikkumaan ainoastaan kontaten. Ja aina joskus joku meistä lähtee täältä viimeisen kerran pois. Hetken me muistamme
symmetrian,
parijonotTämä kokoelma on hikeä, kipeitä lihaksia, arkoja nilkkoja, löysiä vaatteita, kylmyyttä ja lämpöä ruumiissa. Tämä on fyysisimpiä lukukokemuksia, joita minulla on ikinä ollut. Tavoistani poiketen palasin runoihin aina uudelleen ja pyrin tuntemaan joka sanan. En väitä ymmärtäväni runoudesta paljoa, mutta tässä kokoelmassa on jotain spesiaalia.
Raisa Jäntti kuuluu Puru-kollektiiviin, joka on myös julkaissut kokoelman. Lisää tietoa kollektiivista löydät näiden sivuilta täältä.
Parasta on ettei kukaan koskaan saa selville miksi mealoitamme joka päivä uudelleen, eikä kukaan tiedä että toistoa voi rakastaa,
siltä ei voi vaatia mitään,
ei saada
Raisa Jäntti, 2018, Grand plie, Puru-kollektiivi, arvostelukappale
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti