20.4.2019

Grand plié - Raisa Jäntti





Jotkin tekstit kuvaavat aihettaan sellaisella painolla, että aihe muuttuu eläväksi. Grand plié tekee näin tanssijan ruumiille. Tässä on runoteos, joka näyttää mitä on kipu, kurinalaisuus ja kauneuden hinta.

mustelmat me nimeämme kuin lammet vieraalla kartalla

Raisa Jäntti on julkaissut aiemmin runokokoelman Läpilyöntikipuja, jolla tämä voitti Runo-Kaarina -palkinnon vuonna 2015. Nyt Jäntti otti aiheekseen baletin, johon tällä on jo kokoelman sävystä päätellen olemassa intiimi suhde.

Raisa Jäntti. Kuva: Mikael Soininen

Grand plié kuvaa, tutkii ja avaa baletin maailmaa tavalla, joka saa lukijan tuntemaan sen. Lähes fyysisesti. Runous onkin ehkä ainoita tapoja saavuttaa tämä sanallinen matka tanssijan mieleen.

Teksti luo kokonaisuudessaan kehollisen kokemuksen. Jäntti puhuu tanssijoista yhtenä. Ei ole yhtä tanssijaa, vaan yhteinen muistijälki.

Emme tunne empatiaa: jos kehen tahansa sattuu, se on sama kuin sattuisi meihin itseemme

Baletti on kaunista, kevyen oloista ja vaikuttaa niin rauhalliselta. Tanssijoita katsotaan kuin ihmettä. Grand plié avaa sen toisen puolen. Raastavan ja kivun täyttämän elämän, jossa asetetaan mahdottomalta tuntuvia vaatimuksia nuoriin tanssijoihin. Tanssin fyysisyydestä tulee koko elämä ja sen, edes pienimuotoiseen, ymmärtämiseen nämä runot antavat harvinaisen ikkunan.

Meitä ei säälitä kun meitä sattuu, meitä ei puristella kokoon kun hajoamme,olemme nuoria ja hajoamme joka viikko eri tavalla.Joskus pystyn liikkumaan ainoastaan kontaten. Ja aina joskus joku meistä lähtee täältä viimeisen kerran pois. Hetken me muistamme 
symmetrian, 
parijonot
Tämä kokoelma on hikeä, kipeitä lihaksia, arkoja nilkkoja, löysiä vaatteita, kylmyyttä ja lämpöä ruumiissa. Tämä on fyysisimpiä lukukokemuksia, joita minulla on ikinä ollut. Tavoistani poiketen palasin runoihin aina uudelleen ja pyrin tuntemaan joka sanan. En väitä ymmärtäväni runoudesta paljoa, mutta tässä kokoelmassa on jotain spesiaalia.

Raisa Jäntti kuuluu Puru-kollektiiviin, joka on myös julkaissut kokoelman. Lisää tietoa kollektiivista löydät näiden sivuilta täältä

Parasta on ettei kukaan koskaan saa selville miksi mealoitamme joka päivä uudelleen,      eikä kukaan tiedä että toistoa voi rakastaa,      
siltä ei voi vaatia mitään,     
ei saada


Raisa Jäntti, 2018, Grand plie, Puru-kollektiivi, arvostelukappale





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti